Tästä se nyt lähtee...
Moni kaveri on kysynyt, että "saisko niitä sun kiipeilykuvia jonnekin" ja "olis kiva lukea sun kiipeilyjuttuja jostain". Muun muassa sen innostamana laitoin nyt tällaisen systeemin pystyyn. Eipä tämä nyt vissiin niin paljoa vaadi. Joskus lisää jotain sisältöä ja pui omia juttujaan, helppo homma. Osittain blogin perustamisajankohtaan vaikuttaa myös se, että oon alkanut treenaamaan nyt vähän tavoitteellisemmin ja intensiivisemmin viime kesän kiipeilyreissun innostamana. Nyt siis vois ollakin jotain mistä kirjottaa.
Blogin nimi sanoo varmaan melko harvalle ihmiselle yhtään mitään. Sen on tarkoitus kuvata kevyen ironisella sävyllä omaa viha-rakkaus-suhdettani kiipeilyyn. Perinteisellä suomalaisen miehen kilpailullisella ja intohimoisella mentaliteetilla suhtautuessa kiihtyy välillä nollasta sataan ja takaisin. Reitin onnistunut toppaaminen pitkän projektoinnin ja kuumottamisen jälkeen on vaan niin hienoa. Kääntöpuolena on kämmääminen jossain helpossa muuvissa, kunnon fläpperin hankkiminen etu- tai keskisormeen ja tieto siitä ettei muutamaan päivään kiivetä kunnolla. Ja sitten on vielä ne päivät jolloin ei vaan kulje. On joku (huono) syy siihen, kun ajatukset on muualla tai oon vaan liian väsynyt keskittymään ja näkemään vaivaa kunnon yrkkien eteen. Kiipeily kun ei ole se laji, jota on kiva käydä vähän harrastelemassa raskaan työpäivän jälkeen. Ainakaan jos omaa yhtään samanlaisen suhtautumisen lajia kohtaan kuin minä. Hemmetin työ kun haittaa vapaa-aikaa!
No mutta joo, lisäilen tänne kaikenlaista kunhan lumet sulaa ja tässä pääsee pihalle harrastamaan oikeasti. Pitkän talven ajan on treenattu, unelmoitu ja asetettu tavoitteita. 27cragsissa on tullut katseltua melko paljon ja selattua bleau.infoa. Kaikki tuo työ ainoastaan sen takia jos sais sen yhden onnistuneen yrkän ja sais karjahdella kiven päällä sellasella kansallisromanttisella tavalla rintaansa takoen. Kyllä te tiiätte.
