Juju

Tänä syksynä ei ainakaan Keski-Suomen seutuvilla oo liikaa kuulaita ja kuivia syyspäiviä ollu, ainakaan sillon kun mä oon ollut maisemissa. Viime ajat on menny enemmän tai vähemmän reissaamisen merkeissä. Käyny pari kertaa sisäkiipeemässä Pietarissa, jossa otteet oli pesty varmaan viimeks keivin perustamisen aikaan ja reitit ei ollu kovinkaan loogisia. Kyllähän sieltä varmaan vahvoja jätkiä tulee, kun slouppereiden päällä on 2mm mankkaa. Otteessa kumminkin pysyy kiinni kun vaan puristaa riittävästi.

Olin kumminkin tosi tyytyväinen, kun pääsin lauantaina aamulla Ilarin kanssa Kanavuoreen. Keli näytti semi-kuivalta ja pääosa reiteistäkin oli kuivia. Kikka liittyi myös seuraan ja aika kului kiivetessä sekä koirien touhuja ihmetellessä. Alkaa taas olla ne ajat, että joutuu tekemään hommia että saa itsensä lämpimäks. Pikku lämppäilyn jälkeen läheteltiin Fillaria ja Ilari testailtiin Rakulan eliminaattiversiota. Oma reissu fokusoitui lähinnä Jujuun (7b), jota oon ennenkin käyny ihmettelemässä. Katoin Ilarilta mallia kiipeemisestä, mutta meinasin luovuttaa vaikka projektointi tuottikin edistystä. Varmaan viimesellä kunnon yrkällä sain riittävän tasapainoisen ja varovaisen painosiirron kautta vedettyä vasurin kiven päälle. Hankin vähän lisäjännitystä kastelemalla oikean käden sammaleeseen, mutta sain mankkaa spottaajalta kesken lähetyksen. Kyllähän sitä hymyilytti, kun ei sitä kyllä odottanut pystyvänsä pitkän tauon jälkeen lähettämään omaa maksimigreidiä.

Keskittynyt ilme vol. 1 (Kuvaajana toimi Ilari)

Kiitokset hyvälle seuralle ja tsemppaajille!