Kun aurinkoinen (lue: kuiva ja lämmin) päivä osuu sunnuntaille tai viikonlopulle yleensäkin, niin pakkohan sitä on kiipeemään päästä. Pari tekstiviestiä myöhemmin selvis jo, että hyvänkokoinen porukka on lähdössä tsekkaamaan 28.7:n tilanteen. Ilmeisesti joku oli siellä jo käynyt pudottelemassa lumia, mutta kunnon tietoa tilanteesta ei ole. Eipä siinä, eiköhän sieltä jotain kiivettävää löydy. Eikä haittais ollenkaan jos Harmonia (6b+, il 7a+) olis kunnossa, jotta pääsis lähettämään sen istumalähdön pois kuljeksimasta. Viime kesänä saanu edes takapuolta ylös pädiltä, mutta eiköhän se siitä lähde kun riittävästi yrittää.
Täydellinen päivä... kiipeilylle.
Sähkölinjan alle meni polku, joka oli jäätynyt joten kesti hyvin kaks kevyttä jätkää. Puita oli kaadettu, joten näkyvyys linjan alta oli hyvä. Ainakin Egoterroristi- ja Unelmat-kivet oli kuivan näkösiä, mutta jatkettiin Harmonialle potkimaan lunta sivuun ja harjailemaan otteita. Yritin kehitellä betaa istumalähdölle, mutta ei siitä mitään tullut. Törmän Jukan videolla käyttämä tyyli ei myöskään sopinu tämmöselle liian pitkäraajaselle kaverille. Joten katselin kun Sami lähetti seisomälähtöversion pois kuljeksimasta.
Sami varmistelee Harmonia-kiveä lähetyksiä varten
Pidettiin taukoa ja lisää porukkaa saapui paikalle. Anssi, Tuomo ja Harri tuli kanssa fiilistelemään kaunista päivää. Tuomo ja Harri vetäs istumalähdön nätin näkösesti muutamien lämppäreiden lisäks. Sivusta seuraanneena tsekkasin jalkaotteet istumalähdölle, eikä kauaa kestäny kun löysin vasemmalle kädelle otteen kaukaa alhaalta. Apinaindeksi riitti just ja just, joten parilla vedolla sain takapuolen ylös ja ekasta otteesta kiinni. Eka kunnon yrkkä kaatu vasta siihen, että tipuin toppikahvasta. Samoin kävi seuraavalle parille yrkälle, käsi ei vaan jääny otteelle kiinni. Sitten tärppäs ja sain heitettyä vasurin oikean viereen just ennen kuin olin tippumassa. No, ekalla kerralla ei tyylipisteistä välitetä. Pikkusen oikea käsi aukes, mutta sehän ei mieltä latistanut. Teippiä päälle ja eteenpäin.
Lähdettiin pian katsomaan Unelma-kiveä, joka tosin valutti vettä sen verran ikävästi että Tuomo ja Harri meni Egoterroristille. Samin ja Anssin kanssa jatkettiin kohti Kuhanjulmaa. Lunta oli noin vyötäröön asti ja katseltiin kateellisina kun Anssi meni lumikengillä nätisti eteenpäin. Olishan meillä ne ollu mukana, mutta jätettiin ne autoon. Miks?! Sami kävi pudottamassa lumia Kuhanjulma-kiven päältä ja lähdettiin katsomaan muiden kiipeilyä. Maunon Riku oli tullu myös paikalle. Kiivettiin porukalla Lentoterroristia (6b) erilaisilla variaatioilla. Harri sai kiivettyä Egoterroristin (7a+) ja lähdettiin sen jälkeen Samin kanssa kotia kohti.
Tiukkaa menoa Lentoterroristilla (6b)
