No hei!
Viime päivityksestä tuntuu olevan jo ikuisuus ja tarkemmin ajateltuna niinhän siitä onkin. Ei ole ollut hirveästi fiiliksiä kirjoitella tänne mitään, kun on ollut täysi työ pitää ittensä poissa kiipeemästä. Joskus heinäkuun lopussa kränkkäsin vähän liian kovaa ja vasemman käden keskisormen jänne ei tykännyt siitä hyvää, ilmeisesti tulehtui. Luulin homman menevän ohi parin viikon huililla, josta tulikin ensin kuukauden huili ja sitten kahden kuukauden. Nyt lokakuussa oon käynyt muutaman kerran ja enää sormi ei kipeydy välittömästi kun vähän kovempaa kiipee.
Kiipeilyn kannalta oli siis aika todella nihkeet 2,5 kuukautta. Varmaan 100 kertaa oon vastannu kavereille, että ei pysty lähtemään kun sormi on edelleen rikki. Muutaman kerran kävin ihan vaan kattomassa kun kaverit kiipee ja otin vähän kuvia. Se vasta olikin masokismia parhaimmillaan. Itseni tuntien jätin tossut aina kotiin, etten vaan kiipeis.
Viimesen viikon ajan oonkin ollu fiiliksissä ihan vaan kiipeemisestä itsestään. Greidit ei merkkaa mitään, kunhan hienoa kiipeilyä on tiedossa ja kunhan vaan pääsee kuluttamaan sormien nahkoja kiville. Ja mikä tärkeintä: sormi kestää vihdoin!
Sitten muutamia makupaloja viime aikojen reissuista:
Eka reissu heitettiin Samin kanssa Korpilahdelle. Mukaan oltiin saatu myös tuttu vahvistus Ruotsista, Johan. Monet eri ihmiset oli suositellu muutamaa reittiä alueella, joten käytiin ensin vähän tsekkailemassa niitä. Mestoilla kun kiviä riittää ja kivenlaatu on taattua suomalaista graniittia, vaikkakin Vekkuli-kivi on vissiin varastettu vähän etelämpää, kivenlaadusta päätellen.
Otettiin Samin kanssa työstön alle Koliikki (7a), joka ei oo vaikee mutta vaati silti jonkun puolen tunnin työstämisen. Sami toppas sen ensin, joten olihan se pakko itekin päästä. Jännä huomata miten pihalla sitä oli taas muuveista ja kaikki kiipeilylliset jutut piti "hakea" uudestaan. En olis varmaan edes päässy reittiä ilman Samin hyviä huomioita. Yks pikku muutos, yks painonsiirto ja niin vain mies heilahti kiven päälle. Käytiin vielä ihmettelemässä & kokeilemassa Vekkulia (7b) ja Johan kiipes yhden nimettömän 6b:n(?) matkan varrelta. Mahtava aurinkoinen päivä ja yleensäkin hyvä reissu.
Toinen reissu heitettiin Elinan, Rikun ja Samin kanssa Näätäkivelle, josta jatkettiin vielä Sputnikille. Samihan on ollu vahvassa lähetyskunnossa viime aikoina ja lähetykset sai jatkoa reissulla pitkäaikaisen projektinsa San Miguelin (7b) toppaamisella. Itsekin oli tyytyväinen, kun vanhat tutut reitit meni helposti ja kiipeäminenkin tuntui paljon luontevammalta kuin viime reissulla.
Sputnikilla käytiin etsimässä Pehmeä Jänis-kivi, jota saatiin metsästää etsintäpartion voimin ja soitella vielä vähän sijaintitietoa kavereilta. Kivi löytyi ja päätettiin testata kiven nimikkoreittiä Pehmeää Jänistä (6c). Olin Elinalle puhunut autossa, että nythän annan poikien kiivetä aluks ja sit flässään ite reitin. Yllätys yllätys olin silti heti ekana kivellä testaamassa muuveja ja heitin pari yrkkää ennen kuin annoin areenan Samille. Sami kiipes todella jäätävän rauhallisesti flässinä reitin ylös. On se mies vaan kehittyny kesän aikan, vai vaikuttaako asiaan Samin uus lähetyspipo? Kuitenkin, siitä inspiroituneena vetäsin itseni heti perään kiven päälle. Muut testaili muuveja vielä hetken ennen kuin lähdettiin kotia kohti. Suosittelen reittiä jos satutte alueelle, hienoja kiipeilyllisiä muuveja ja mukavaa kruisailua.
Sami ja Pehmeä Jänis. Huomaa komea lähetyspipo!
