Muutaman kerran oon nyt käyny kiipeemässä vähän isommissa porukoissa, kerran Keljossa ja toisen kerran Luolavuoressa. Harmittaa suoraan sanottuna se, että sitä osallistuu betan kehittelyyn ja reitin yrkkäilyyn, mutta ei se henkilö tai edes siinä porukassa joka reitin kiipeää. Kunto on vielä pakkolevon takia sen verran huono, että ei vielä saa ihmeitä aikaan vaikka kuinka haluais. Itseluottamus ei myöskään sen takia ole kunnossa, joten kiipeily ei rullaa sillä tavalla normaalin luontevasti niin kuin esimerkiks viime kesänä. Mutta kunto ja itseluottamus palaa vaan kiipeemällä. Ja sitä oon yrittäny tässä toteuttaa, hetkittäin jopa puoliväkisin.
Tyylitajuinen mieshän ei millään rumilla kengillä kiipee...
Keljon reissu oli hieno, porukkaa ja pädejä riitti. Yrkkäilin Dynoa (6c+) ja Mansikkaa (7a+, 6c stand), mutta eipä tullut kummastakaan valmista. Yllättävän äkkiä sitä meni hapoille, joten huilailin ja spottailin. Oli hyvä porukka ja hauskaa, niin ei edes harmittanu. Ja tulipa nähtyä uus reitti.
Luolavuoressa mentiin Samin opastuksella Syville Uurteille (7a). Reitti kun on vähän access sensitive, niin yritettiin olla hiljaa. On muuten upea reitti, eikä pitkä mieskään keksinyt omaa betaa. Piti vääntäytyä ihan ihme myttyyn ja pääsin testaamaan kruksimuuvia useampaankin kertaan. Parikin nousua nähtiin, Samin ja Harrin toimesta. Sitten loppui miehistä (&naisista) voimat ja vaihdettiin kiveä Entille (6b) ja Koivulle (6c+). Eipä tullut itsellä lähetyksiä, vaikka kaikki reitit on sellasia että pitää tulla vähän paremmassa kunnossa kartoittamaan tikkilistaa. Sen verran hienoja ne oli.
Kivi ja Anssin sormet ovat kohdanneet, viisaampi väistyi.
Tiistaina päätin lähteä itsekseni pikaisille iltakiipeilyille. 27crags auki ja paikkoja löytyi. Pikainen ajo Laajavuoreen ja etsimään Rantasipin kiviä. Olin viime vuonna saanut kunnolla turpaan Trilobiitiltä (7a), jossa hajotin mun selän ja käsistä tuli verta vaikka kuinka. Ajattelin kokeilla ottaa revanssia, vaikka muistin istumalähdön olevan pitkälle miehelle vähän raaka. Lämmöt sai hyvin päälle reittejä putsaillessa ja istumalähtökin tuntui aivan yhtä pahalta kuin viimeks. Kunnon venyttelysetti alkuun ja työstämään. Ei ne muut muuvit niin vaikeita olleetkaan ja stand startin jälkeen vedin muutaman kokonaissuorituksen istualta, kunnes sain reitin menemään. Mahtavaa! Siistiä saada pitkästä aikaa yks vähän kovempi reitti alle. Maistuu.
Kiipesin pari muuta reittiä alueelta ja totesin olevani edelleen surkea flässääjä. Hyvältä näytti flässiyrkät, mutta lopussa loppu pähkinät kesken. Ehkä se melkeen tunnin jatkuva yrkkääminen Trilobiitillä saatto painaa vähän alla. Flässäämistaidon kehitys vois olla vaikka ens syksyn kehityskohde sisällä yleisen voiman ja lukottamisen lisäks.
Kiitos kavereille tuesta. Oon turhautuessani tosi rasittava, mutta silti ne ottaa mut mukaan reissuun. Paras mietelause oli matkalla Luolavuorelle: kyllä sä vielä kerkeet, onhan tässä ulkokautta "enää" melkeen 6kk jäljellä. Ehkä se vielä tästä.
