Turpaanvetoa Paasivuoressa - Näe myös "Martinan" kuum(ottav)a kuva!

Innostuttiin lähtemään poikaporukalla, Harrin ja Samin kanssa etsimään Huhu-kiveä Riihivuoren lähistöltä, kun se oli osunut kaikkien silmään videolla. 7a+, joka on 45 astetta hänkki, kuulostaa kiveltä joka on pakko kokea vaikkei meniskään ekalla sessiolla. Harri lupas piirtää mukaan kartan mukaan, että löydetään mestoille ja mulla oli mielessä kuva siitä miten sinne mennään, vaikka takaraivossa kummittelikin Kaukon Markon sanat "se kivi voi olla vähän vaikee löytää jos puissa on lehdet". Harrin kartta oli google mapsista pienelle paperinpalalle piirretty tihrustus, jossa tosin oli arvioitu etäisyydet valmiiks. Se oli parempi kuin ei mitään, joten sillä mentiin. Päästiin tieltä metsään, mentiin ensimmäisten puskien läpi ja kaukana edessä näkyi iso kivi. Hirveällä kiireellä mentiin kivelle, josta ei kiipeilyyn ollut. Sen jälkeen haravoitiin ympäristöä soitellen välillä toisillemme kun huuto ei enää kuulunu. Soitin Markollekin, mutta sain neuvoks ainoastaan että se on siellä mäen päällä. 1,5h päästä kolme hikistä ja rähjästä jätkää kokoontui autolle. Todettiin siirtyvämme Paasivuoreen kiipeämään.

Sami ties reittejä Paasivuoresta ja muutaman kymmenen metrin kävelyn jälkeen päästiin ekalle kivelle, jossa odotteli mainio Käkikolmio (6c) ja Suuri Huijaus (7a). Beta oli selvillä, joten kiivettiin Käkikolmiota alkuun. Harri melkein flässäs sen, mutta otti hyvät pannut melkein topista ja löi Samia samalla sekä naamaan että solisluun tienoille. Turpaanvedon 1. osan tuloksena Samille turvonnut huuli. Samin kokeillessa hampaiden mahdollista heilumista Harri keksi että jätkä on ihan Martina Aitolehden näköinen. Toista sattuu ja kaverit aukoo päätä. Sweet.

Saatiin Käkikolmiolle kaks nousua ja kokeilin Suurta Huijausta. Pari kertaa läpsyttelin listaa, mutta voimat meni hillittömään yrittämiseen. Vasemman käden nivelet alkoi kipeytyä, joten siirryttiin viereiselle kivelle Odottovalle Namupalalle (6c). Sain melkein flässin tehtyä, mutta tipuin selälleni pädille käsien irrotessa. Pudotessani löin Harria silmään ja Samin tippui pädiltä kivikkoon spotatessaan. Mulle ei siis käyny mitään, mutta kavereille kyllä. Spottaaminen on vaarallista!

Käkikolmio ja spottausta männikössä

Harrin oikean jalan beta ja mun pitkän miehen erikoinen sopi kaikille. Pian kolme nousua oli suoritettu ja siirryttiin eteenpäin. Sami kuumotti spottaajia lipsauttamalla oikean käden krimpin kriittisessä vaiheessa, mutta onnistui läpsäisemään vasurin kanttiin ja vältti hallitsemattoman tippumisen. Olis ollu mun vuoro saada nyrkkiä naamaan, joten olen kiitollinen Samin onnistumisest.

Käytiin vielä lopussa Teknokäkeä (7a) testaamassa. Harri flässäs ja Sami työsti sen. Ei kuulemma ollu läheskään 7a, eikä tosin näyttänykään siltä. Toisaalta reitti oli kuin Harrille tehty. Mun keskisormi alkoi turvota parin yrkän jälkeen ja sattu niveliin melko paljon, joten jätin reitin seuraavaan kertaan. Pitkän miehen pitkät jalat meinas olla tosi pahasti tiellä. Nyt ei sit kiivetäkään ainakaan viikkoon (eipä!), mutta onneks pääosa kiipeilykavereista lähtee Ahvenanmaalle reissuun niin ei kukaan houkuttele mihinkään. Hoitais nyt itsensä kuntoon, kun syksyn lähetyskelit alkaa olla jo lähellä.

Ei-niin-hieno ja pehmeä Teknokäki

Loppukanettina voin sanoa, että reissu oli hieno. Tosin olis voinu jättää väliin 2h harhailua autolla ja metsässä. Sentään kiivettiin tällä kertaa jotain... enkä saanu edes turpaan!! Kiitokset "Pandalle" ja "Martinalle" ! ;)

Vaasan reissu, 1. päivä

Lähdettiin kakspäiväselle boulderointireissulle Vaasaan Elinan ja Johanin kanssa. Tavoitteena oli esitellä ekana päivänä Hautuumaan laajaa tarjontaa ja toisena päivänä käydä kaikille uudella alueella Sundomissa. Minä ja Johan oltiin molemmat vietetty aikaa 27cragsissa, joten meille oli aika selvää mitä kaikkia reittejä haluttais kokeilla reissulla.

Elina kokeilee tossujen pitoa

Elina ja Johan alotti kiipeemällä hienon Dalle Magnificuen (6a), joka on ehdottomasti kolmen tähden släbi. En ite viittiny uhrata voimia aiemmin kiivetylle reitille, vaikka se hieno onkin. Eihän släbi voimia vie, mutta kun oli mieli jo muualla. Jatkettiin matkaa ja Johan oli kuin lapsi karkkikaupassa: joka puolella metsässä oli uusia kiviä ja hienoja reittejä. Seuraavalla kivellä oli Tarkkana kuin porkkana (6b+) ja Dildo's people (6c+), joista kiipesin molemmat. Tuntuipa hyvältä päästä melko helposti noista kahdesta vaikeempi, jolta olin kaks kesää sitten ottanut pakit kaverin kiivetessä sen mun nenän edessä. Yeah!

Missäs ne otteet on?

Tähän väliin tulee kappale avautumista siitä että ei koskaan saa lähteä reissuun vanhalla sloupista printatulla topolla, vaan olis pitäny jaksaa printata se kuvatopo kaveriks 27cragsista. Sai vähän arvailla reittien olemusta tai linjan kulkua kivellä. Huoh! No, ei onneks annettu liikaa haitata itse asiaa. Ens kerralla sit...

Kiivettyämme jonkun nimettömän reitin Sirkus-kiveltä mentiin sit ekalla päässäni pyörivälle projektille, Korkeajännitykselle (7a+). Fiksuna miehenä repäsin vasemman etusormen haavan lähes samantien auki ja fyysinen kipu tunki tajuntaan pudottaen parhaimmat yrkät keskikertasiks hipistelyiks. Turhauduin ja otti päähän. En saanu kunnon vetoa siihen reiliin, kun olis just pitäny krimpata vasemmalla kädellä sitä pitkää muuvia varten. Luovutin ja siirryttiin kiipeemään kiven toiselle puolelle.

Otti päähän. Elina ja Johan kiipes Helsinki City Boyn (6a+) melko nopeesti ja päätin testata Cheesy Gayta (7a). Mielessä oli turhautuminen ja kipu, joten ei meinannu tulla reitistä mitään. Johan testas reittiä ja sai samantien hyvän yrkän aikaan. Testasin samalla betalla ja sain jo osuman kanttiin. Elina hoksas pikku poketin vasurille ja pian jo mies seisoi kiven päällä. Eka 7a plakkariin ja olin taas kuin itse aurinko. Anteeksi kiipeilykavereille henkinen kypsymättömyyteni ja kiitos kärsivällisyydestä. Elinan sisko Anni oli tullu myös kattomaan meidän touhuja ja mentiin takaspäin. Anni oli ollu jokusen kerran meidän kanssa köysittelemässä, mutta ei ollu boulderoinu koskaan pihalla. Helpoin reitti mikä löydettiin oli Dalle Moyen (5). Kengät vaan jalkaan ja kokeilemaan. Kolmen asiantuntijan sekavilla neuvoilla kiipeilytettiin Annia jonkun aikaa siinä, kunnes tyttö toppas reitin onnistuneesti. Todella hyvin ekakertalaiselta! Johan vetäs nätisti Bidoigtin (6b) siinä sivussa.

Vaihdettiin sektoria ja kysyin varovasti jos semmosta yhtä vähän tiukempaa sopis kokeilla. Tiesin että metsässä oli semmonen reitti, jossa ei tarttis krimpata vasemmalla, vaan roikkua kanteissa ja shiftata jalkoja. Muut lupas että voidaan mennä kattomaan. Rämmittiin metässä ja hyttyset löys meidän ennen kuin löydettiin kivet. Johan viritteli salamaa kohdalleen, kun totes että tästä linjasta on pakko saada kuvia kun sitä kiivetään. Elinan kanssa aseteltiin pädit ja aloin hiomaan Uberhänkin (7b) muuveja kuntoon.

Olin tankannu ruokaa hyvin ABC:n noutopöydästä, joten olo oli vahva vasemman käden etusormea lukuunottamatta. Eka yrkkä oli perinteisesti ihan surkee ja tipuin kantista lähes heti. Ei näin. Vähän keskittymisharjoituksia ja uus yrkkä päälle. Kaikki meni niin kauan hyvin, kunnes käsi lipes kantin toiselta puolelta. Rymähdin nätisti selälleni kivelle ja tipuin Elinan käsien kautta kivien väliin. Ei ainakaan voi yrityksen puutteesta syyttää! Lonkka ja olkapää otti vähän damagea ja päätettiin lisätä yks pädi lisää edellisen alastulon kohdalle. Kolmas yrkkä toi palkinnon. Nyt kun kipu toi lisää adrenaliinia, niin onnistuin roikkumaan kuin hullu, tekemään yhden hienon manttelin ja muutenkin rauhallisen suorituksen. Yeah! Ei tuntunu ehkä niin vaikeelta kuin mitä olis pitäny, mutta toisaalta beta oli hyvin tiedossa ja reitti on mun tyylinen. Mietin vähän jälkeen että däppäskö perse siihen sivulla olevaan pikkukiveen, mutta videotarkistuksen jälkeen todettiin että ei vaikuttanu reitin kiipeämiseen.

Elina kiipee

Kaikki alkoi olemaan melko puhki 7h kiipeilysessiosta, joten työstettiin vielä Hausfrauta (6b) ja Sex dreamia (5+) stand starttina kun en hienon topon vuoks tajunnu sen olevan sit startti. Kehitin Annille vielä yhden uuden helpon ongelman, jonka putsasin "Pulkkisen Villen tyylillä". Pian saatiin seurueen viimeisenkin jäsenen kiipeilyinto pois ja oli aika kääntää auton nokka kohti majapaikkaa ja mennä palautumaan toista päivää varten.

Uutta videota ja projektia

Aluksi pitää kehua video- ja valokuvausmestari Johania, joka väsäs meidän maanantaisesta Sarvivuoren reissusta mahtavan videon, joka löytyy osoitteesta: http://www.vimeo.com/26461606

Aivan mahtavaa settiä. Kiitos!

Käytiin vähän ulkoilemassa Kymppikivellä. Näytettiin Harrin kanssa kiven klassikkoreittejä ja Johan oli tyytyväinen, vaikka Mr. Bobby ei antautunutkaan tänään. Hienoa saada länsinaapuri vakuuttuneeks, että kyllä meilläkin hienoja linjoja riittää, kun on ensin kuolannut Johanin videoissa esiintyviä uusia, hienoja reittejä.

Päätettiin vielä käydä kattomassa Keltinmäessä sijaitsevaa kattoa, jonka Pitkäsen Heikki löysi löytöretkensä aikana. Eipä alkuun vaikuttanut olevan mahdollinen, mutta Harri kehitteli siihen aika napakkoja muuveja. Pääsin itekin melkeen lipan alle, mutta siitä yli meneminen on vielä toistaseks mysteeri. Mutta pitää olla projekteja! Ei sillä että sen ite kiipeisin lähiaikoina, mutta kyllä nyt kaveria pitää käydä spottaamassa kun se toteuttaa mielitekojaan. Kuvamestari sai vielä hienoja roikkumiskuvia lisäsalaman kanssa, pitänee linkittää niitä tänne kun Johan saa ne blogiin asti.

Toimintaa Kymppikivellä

Kunnon kiipeilijä ei sadetta pelkää. Vaikka kaupungissa vähän satelee, niin sehän ei vielä tarkoita että kivet olis märkiä. Porukka kyytiin ja kiville! Vähän kieltämättä pelotti kun ajeltiin ja koko ajan tuulilasiin tippu vettä. Kymppikivi oli kumminkin kiivettävissä, vähän tihutti välillä.

Sami ja Vitsa

Kiivettiin vanhoja klassikoita Pelko-kiveltä ja testattiin vähän tiukempien reittien lähtöjä. Harri ja Aaro keksi hyvän betan Pelko-reitin alkuun. Vitsa (6c), Gulma (6a) ja Perheongelma (6a+) joutui antautumaan useita kertoja. Kiipesin myös Puhalluksen (6b) vain muistaakseni ettei se ollukaan hieno reitti.

Hanna kiipee samaisella reitillä

Siirryttiin Mr. Bobby-kivelle ja näytettiin Samin kanssa mallia parin erimittasen miehen tavoista kiivetä kiven nimikkoreitti. Ei menny niin kuin elokuvissa, mutta meni kuitenkin. Meidän paikalla ollessamme Harri kiipes reitin ensimmäistä kertaa ja tietojen mukaan reitti antautui myös Aarolle. Onnittelut uusista seiskoista!

Testasin myös vieressä olevaa Halinallea (6c+), johon kehitin tosi hienon pitkän miehen erikoisen. Betan idea: perse ylös maasta, vedä pitkä veto kanttiin, roiku kantissa, matchaa ja puske paino jalan päälle. Uus merkintä tikkilistalle ja kotiin. Meinas tulla pikku kiire että ehti hierojalle klo13:ksi suihkun kautta, mutta jäihän siihen vielä minuutti aikaa maisemien katseluun :)

Lisää tätä, oli kivaa!

A new dyno in town!

Viikko on taas vierähtäny viime kirjotuksesta. Onhan tässä kiivetty, grillattu, uitu ja tehty kaikkea muutakin jännää, mutta ei oo tullu vaan kirjotettua niistä tänne. Toisaalta kuka mun puolivillasista reissuista haluaa muutenkaan lukea. Yhdenkin session voi tiivistää sanoihin: sain kaks muuvia enemmän tehtyä Herkuleksella. Puut oli saanu myös lähteä Näätäkiven maastosta, se tuli todettua yhdellä sessiolla.

Sami ja sorsat Näätäkivellä

Mutta tänään lähdettiin Sarvivuoreen näyttämään jokakesäiselle Suomen-kiertueelle saapuneelle ruotsin vahvistukselle, Johanille, Jyväskylän laadukasta kiipeilytarjontaa boulderoinnin muodossa. Elina ja Sami lähti meidän seuraks nauttimaan lämpimästä kesäpäivästä, +25 ja aurinkoa. Aloitettiin Mammutti-kiveltä, jossahan on jo muutama ihan hieno linja. Matkaa jatkettiin Tiikeri- ja Leijona-kiville, jossa on vielä lisää hienoja linjoja.

Kivaa oli ja Johan tykkäs. Kuulemma Suomessa on melko napakka greidi, vaikka kuulemma Göteborgissakin ei greidit ilmaseks tule. Erityisesti Johanille jäi mieleen Jännän äärellä (6B+), joka lähti miehen itse kehittämällä betalla.

Olin kiivenny ite lähinnä malliks, kun pääosa reiteistä oli joko mun tekemiä tai kakkostamia. Kysyin jos voitais käydä kattomassa mun dynoprojektia Darkroom-sektorilla. Joten pädit kantoon ja mäen päälle. Kuumuus vei vähän voimia, joten meinasin jättää homman sikseen. Muillakin alko olla virta vähän vähissä. Kiipesin jumpperin malliks, kun ei dynoilu tuntunu onnistuvan.

Sami testas dynoa ja keksi paremman jalkatekniikan siihen. Vähän kiehahti sisällä kun kaverin käsi osu jo mun toppiin laittamalle tikille. Eikun uudet ja kivuliaat Miurat jalkaan ja seinälle. Päästiin molemmat läpsimään reunaa Johanin ottaessa videota ja kuvia. Kovalla tsempillä ja muutamalla tosi lähellä olevalla yrkällä päästiin haluttuun lopputulokseen. Vähän itekin ihmettelin kun ote piti yhdessä dynossa ja mantteli ei tuntunu enää vaikeelta sitten lainkaan. Enää jäljellä oli nimen ja greidin pohtiminen. Yrkkien välissä oli puhuttu että kyllä näin hienolle reitille joku hieno nimi pitää antaa. Nimeks väännettiin Ilmahässäkkä ja greidiä tuntui olevan ainakin seiskan verran. Mutta koska pituutta on paljon ja tekniikka on vähän jännä, niin dyno tuntu ihan napakalta. Verrattuna muihin dynoihin ja sessioiden määrään päädyin 7A+:aan. Korjatkaa jos ootte eri mieltä. Nyt ei kun kipin kapin toistamaan reittiä, kyllä se sen verran hieno oli :)

Käytiin vielä Näätäkivellä, mutta 4-5h kiipeily vie vähän voimat. Ei mitään ihmeellisiä sulkia hattuun. Käytiin Fortella katsomassa, mutta sade päätti meidän puolesta että sessio loppuu tähän.

Legendaarinen Robin Hood