Märkiä kiviä ja fiilistelyä

On hienoa suunnitella lähtevänsä pihalle kiipeämään ajoissa, jotta pääsee vielä nauttimaan auringon lämmöstä. Todellisuudessa lähtö venähtää pari tuntia ja kun perille päästään, niin reiteistä vain pari on kiivettävissä. No, ei pidä tuhlata aikaa turhautumiseen vaan tossut jalkaan ja kiveen kiinni. En tiedä miten muihin, mutta meikäläiseen vaikuttaa kyllä myös se +2 lämpötila kun itsensä lämpimäksi saamiseen ja hermotuksen kuntoon laittamiseen menee hetki jos toinenkin. Hyvin sain taas tuntumaa siihen miten oikea kivi taas erosikaan niistä värillisistä möhkäleistä joita sisäseinällä lähmitään talvikausi läpeensä. Reissu meni melko rauhallisesti, eikä edes tullu verta yhdestäkään sormesta tai muistakaan raajoista. Harvinaista. Tästä on hyvä jatkaa, kun on taipumusta mielialakiipeilyyn eli just tämmöset kerrat päättyy liian usein turhautumiseen, kiven potkimiseen ja yliyrittämiseen. Kehitystä voi siis tulla muuallakin kuin fyysisellä puolella.

Elina kurottaa kaukaisuuteen