Suunnattiin Johanin kanssa Vaasaan kiipeemään pariks päiväks. Edellinen reissu samaan suuntaan tehtiin pari vuotta sitten. Meidän tuurilla ne kolme päivää olikin tämän kesän ainoat, kun Vaasassa satoi useamman päivän putkeen. Mutta jos kaveri on Ruotsista asti raahautunut kiipeemään, niin mehän löydetään jotain kiivettävää.
Maanantai-iltana ideana oli käydä katsomassa kivet valmiiks ja valmistautua tiistaita valmiiks. Käytiin Itäisessä Runsorissa, Lorienissa ja Sundomissa. Saatiin kengät märäks ja päätettyä mihin mennään seuraavana aamuna.
Tiistaiaamuna oltiin joskus puolen yhdeksän aikaan Lorienissa kuivailemassa probleemia. Ongelmia aiheutti kiven päälle kasvanut sammal, joka valutti ja piti kuivata aina toppiotteet uudestaan. Eka sessio olikin hyvä: päästiin kiipeemään muutamaa eri probleemaa ja topattiinkin Turbo Pajero (6b). Reitti meni mulla flässinä, niin jäi energiaa yrkkäillä Lorienia (7a) ja Swin Fingersiä (7a+), jotka jakaa saman otteen lipalla. Se oli sen verran märkä ettei toppaamisesta tullu oikeen mitään. Ote on niin korkeella, ettei sitä ylety kuivaamaan saati sitten kiven päällä olevia otteita. Not fun.
.JPG)
Viereisellä kivellä oli tiukahko 6b Marjastaja ja hauskannäköinen Double Addidas (7a+). Menin heti vaikeammalle otteiden kuivailun jälkeen ja melkeen flässäsin reitin. Jalka lipes kun astuin ohi kuivatusta jalitsusta ja reitti vaati noin 15 yrkkää ennen kun sain dynaamisen vedon pidettyä topissa. Marjastaja osoittautui mielenkiintoseks reitiks. Tiukahkon istumalähdön ja tokan vedon jälkeen aretea pitkin hipsittiin ylös, kunnes kastelin vasemman käden märkään otteeseen. Se ei kuitenkaan haitannu kun olin sen verran pitkällä että piti vaan puristaa kovempaa loppuotteita. Johan keksi reittiin siistin vaihtoehtoisen assiksen ja yrkkä yrkältä meni lähemmäs toppia. Voimat loppui yrittäessä, joten mentiin elpymään illan sessiota varten. Vedettiin just ABC:llä lounasta, kun alkoi sataa kaatamalla. Mutta Vaasassa merituuli kuivaa kivet nopeesti?
Tiistai-iltana käytiin vielä etsimässä Tuulivoima-kivi läheltä Sundomin saaren tuulimyllyä. Kivi piti sisällään mielenkiintosia reittejä ja ländingejä. Yrkättiin jotain ihmeellistä släbiklassikkoa, mutta se ei antautunut ja ainoaksi kiivetyksi reitiksi jäi Windy (6b). Hieno kivi, jonne pitää mennä uudestaan. Ja päästiin edes kiipeemään jotain.
.JPG)
Keskiviikkona käytiin aamulla katsastamassa märät kivet ja huonot reitit Suvilahdessa. Päätettiin mietiskellä ABC:lla kahvin ja pullan muodossa, että mitä tehdään. Tunnin luovan tauon jälkeen löydettiin Mikroautoradalta semi-kuivia reittejä, joita päästiin kiipeemään. Noinn (6b) ja Nyt saa paskat nimet riittää (6c) antautui melko vaivattomasti. Otin vielä yrkkiä El Rifleen (7a). Beta ei ollu aivan tiedossa, joten parhaalla yrkällä kampustelin viis muuvia putkeen ennen kuin totesin pelastuskahvan olevan märkä. Toppaus jäi seuraavaan kertaan.
Muutamaan kertaan näytti siltä ettei päästä kiipeemään ollenkaan, joten siihen nähden reissu oli onnistunut. Toisaalta Itäiseen Runsoriin ei päästy ollenkaan ja useammankin reitin kiipeeminen kariutui märkiin toppiotteisiin. Mutta jos perheellinen mies saa kiivetä kaks päivää putkeen ilman mitään rajoituksia, niin ei voi valittaa! Kiitokset vaimolle!
Maanantai-iltana ideana oli käydä katsomassa kivet valmiiks ja valmistautua tiistaita valmiiks. Käytiin Itäisessä Runsorissa, Lorienissa ja Sundomissa. Saatiin kengät märäks ja päätettyä mihin mennään seuraavana aamuna.
Tiistaiaamuna oltiin joskus puolen yhdeksän aikaan Lorienissa kuivailemassa probleemia. Ongelmia aiheutti kiven päälle kasvanut sammal, joka valutti ja piti kuivata aina toppiotteet uudestaan. Eka sessio olikin hyvä: päästiin kiipeemään muutamaa eri probleemaa ja topattiinkin Turbo Pajero (6b). Reitti meni mulla flässinä, niin jäi energiaa yrkkäillä Lorienia (7a) ja Swin Fingersiä (7a+), jotka jakaa saman otteen lipalla. Se oli sen verran märkä ettei toppaamisesta tullu oikeen mitään. Ote on niin korkeella, ettei sitä ylety kuivaamaan saati sitten kiven päällä olevia otteita. Not fun.
Johan ja Turbo Pajero (6b)
Viereisellä kivellä oli tiukahko 6b Marjastaja ja hauskannäköinen Double Addidas (7a+). Menin heti vaikeammalle otteiden kuivailun jälkeen ja melkeen flässäsin reitin. Jalka lipes kun astuin ohi kuivatusta jalitsusta ja reitti vaati noin 15 yrkkää ennen kun sain dynaamisen vedon pidettyä topissa. Marjastaja osoittautui mielenkiintoseks reitiks. Tiukahkon istumalähdön ja tokan vedon jälkeen aretea pitkin hipsittiin ylös, kunnes kastelin vasemman käden märkään otteeseen. Se ei kuitenkaan haitannu kun olin sen verran pitkällä että piti vaan puristaa kovempaa loppuotteita. Johan keksi reittiin siistin vaihtoehtoisen assiksen ja yrkkä yrkältä meni lähemmäs toppia. Voimat loppui yrittäessä, joten mentiin elpymään illan sessiota varten. Vedettiin just ABC:llä lounasta, kun alkoi sataa kaatamalla. Mutta Vaasassa merituuli kuivaa kivet nopeesti?
Tiistai-iltana käytiin vielä etsimässä Tuulivoima-kivi läheltä Sundomin saaren tuulimyllyä. Kivi piti sisällään mielenkiintosia reittejä ja ländingejä. Yrkättiin jotain ihmeellistä släbiklassikkoa, mutta se ei antautunut ja ainoaksi kiivetyksi reitiksi jäi Windy (6b). Hieno kivi, jonne pitää mennä uudestaan. Ja päästiin edes kiipeemään jotain.
Windy (6b)
Keskiviikkona käytiin aamulla katsastamassa märät kivet ja huonot reitit Suvilahdessa. Päätettiin mietiskellä ABC:lla kahvin ja pullan muodossa, että mitä tehdään. Tunnin luovan tauon jälkeen löydettiin Mikroautoradalta semi-kuivia reittejä, joita päästiin kiipeemään. Noinn (6b) ja Nyt saa paskat nimet riittää (6c) antautui melko vaivattomasti. Otin vielä yrkkiä El Rifleen (7a). Beta ei ollu aivan tiedossa, joten parhaalla yrkällä kampustelin viis muuvia putkeen ennen kuin totesin pelastuskahvan olevan märkä. Toppaus jäi seuraavaan kertaan.
Muutamaan kertaan näytti siltä ettei päästä kiipeemään ollenkaan, joten siihen nähden reissu oli onnistunut. Toisaalta Itäiseen Runsoriin ei päästy ollenkaan ja useammankin reitin kiipeeminen kariutui märkiin toppiotteisiin. Mutta jos perheellinen mies saa kiivetä kaks päivää putkeen ilman mitään rajoituksia, niin ei voi valittaa! Kiitokset vaimolle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti