Todettiin päätyvämme erinäisten vaiheiden kautta Tampereelle, joten päätin ehdottaa ajoissa rakkaalle vaimolleni rauhallista sunnuntaipäivän boulderointia Pinsiön boulderpuistossa. Valokuvatopot oli tosin jo printattu siinä vaiheessa. ;ustavalkonen printti ei oo paras mahdollinen 27cragsista tulostamiseen kun reitit ei meinaa näkyä, ainoastaan se mistä ne alkaa.
Pikkuisten vaikeuksien jälkeen löydettiin oikea tie ja käännyttiin risukasan kohdalta pikkutielle, josta Ramppikivi jo näkyi. Risukasoja oli tosin noin 100 siellä, joten saa olla tarkkana ettei aja ohi. Myönnän, ajettiin kerran pitkäks mutta vaan kerran.
Pinsiö on hieno paikka, sektorit on helppo löytää jos omaa yhtään suunnistajan luonnetta. Polku oli melko vahva, mutta suosittelen saappaita jokaiselle vierailijalle. Tekemistä sitten onkin melkein jokaiselle greidille. Kuten Sami asian hyvin ilmas, niin kyllä se tässä vaiheessa se 7a eniten kiinnostaa. Niitä olinkin laittanu korvan taakse tukun, jos yhtä pääsis kokeilemaan (toppaamaan).
Johtuen Elinan loukkaantumisesta ja toipumisesta, aloitettiin rauhallisesti kiipeämällä nimettömiä reittejä Tommin kiveltä ja päälle pari vitosta samalta kiveltä. Sitten ehdotin siirtymistä Normandia-sektorille aivan viereen, jossa odotteli hyväksi kehuttu Kulma-Pulma (7a). Pääsin aika äkkiä kärryille reitin kulusta ja tuhlasin flässin, jotta voin havaita että ei ne 7a:t aivan ilmaseks mene. Missä on mun projektointikaverit?? Rasitti kun piti itse keksiä kaikki beta, ei ollut uutta kaveria odottamassa takana pääsyä reitille ja kehittämään betaa eteenpäin. Jollain tyyliin seitsemännellä yrittämällä pääsin jo puoleen väliin kiveä ja kokeilemaan toppia. Olipa mukava huomata että sitä on kehittynyt toppaajana, joten toppaus ei tuottanut juurikaan ongelmia. Äijä ylös kiveltä ja pikku tuuletukset. That's the way to go.
Kiivettiin samalta sektorilta vielä se släbikikkailu ja testasin vähän sitä toista 7a:n kanttia, mutta surkeesta toposta ei oikeen voinu päätellä mihin se menee niin jätin sen seuraavaan kertaan. Päivän toisena voittona oli Elinan nopea palaaminen kiipeilyn ihmeelliseen maailmaan. Tauko näkyi vain pienenä epävarmuutena, mutta jos ihminen flässää 6b:tä niin ei sitä kovin huonossa kunnossa voi olla.
Lähdettiin Fanttikiven ja Ramppikiven kautta takaisin autolle ja kohti kylpylää. Suosittelen kaikille kiipeilyn jälkeistä kylpemistä kuumassa mineraalivesialtaissa. Toimii!
Tänne tullaan kyllä uudestaan isommalla porukalla. Tarvii projektointiporukan mukaan ja pari pädiä lisää Grand Slamia varten...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti