Sunnuntaiaamun sessio

On tullut taas pidettyä hiljaistaeloa niin kiipeilyn kuin blogaamisen suhteen. Omaan tyyliini kuuluvalla "liian kovaa, liian paljon"-treenaamisella pidin huolen siitä että tuli taas saatua aikaan pakollinen tauko. Viime syksystä olin sentään oppinut sen, että jos en heti pidä kunnon lepoa heti niin jossain vaiheessa on edessä jopa kuukausien tauko. Harva järkevä asia on hauskaa, mutta usein lopputulos on parempi silloin kun hyväksyy tosiseikat, toteaa tilanteen ja menee sen pienimmän pahan kautta.

Nyt selvittiin siis noin kuukauden huililla, kun sormien nivelet alkoi kipeytyä krimpatessa ja pinchatessa. Kuukauden aikana oli aikaa ajatella oman treenaamisen muuttamista kestävämpään suuntaan: lyhyemmät sessiot, järkevämmät yrkät ja lopettaminen ajoissa. Myös mun päänsisäisestä pakosta, ajatuksesta kiivetä kovaa, pitää päästä eroon. Tajusin että jos jatkan näin, niin jossain vaiheessa menee joku paikka lopullisesti rikki. Mieluummin kiipeän vähän vähemmän ja helpompia reittejä kuin että kiipeäminen loppuu kokonaan. Jos sitä pyrkis kränkkäämisen sijasta nauttimaan vaan itse kiipeilystä.

Palasin ulkokiipeilyn pariin sunnuntaiaamun sessiolla Korpilahden seudulle Samin kanssa. Idena oli lähinnä vältellä krimppaamista ja päästä vähän halimaan kiveä. Olin tosin kattellu 27cragsista hienon näköstä kanttia "Eppu the Great" (7b), mutta noin kuukauden tauolla ei kovinkaan suuria saumoja. Käytiin eka Uniikilla ottamassa pari yrkkää, mutta otti sen verran sormiin että lopetin ekan yrkän jälkeen. Lämpötila oli muutenkin sitä luokkaa, että ehkä syksymmällä uudestaan.

Sami @ Eppu the Great

Eppu the Great oli siistin näköinen ehkä 35-40 asteen hänkkäävä tuplakantti, josta tuli mieleen Vaasan Uberhänk. Eppu ei tosin oo niin pitkä, mutta muuten samantyylinen. Yritin alkuun perinteisellä tavalla, pitkillä vedoilla kanttiin. Kun pelkkä dynaaminen voimaboulderointi ei riittänyt, piti keksiä jotain muuta. Sami kehitti hienon huukkibetan, joka osoittautui hyväks avuks. Tosin lämpimän kelin ansiosta mun vasurin veto sloupperikanttiin jäi kolmella sormella hintsusti kiinni. Kerrankin en päästäny irti, vaan korjasin otteen samantien paremmaks. Reitti siis meni ehkä 10:lla kunnon yrityksellä ja saattoi olla vähän pehmee, mutta aivan mahtavaa ja voimallista kiipeilyä. Lyhyempi jannu saattaa tosin tarvita pari pädiä alle, että yltää lähtöotteisiin :)

Sami ja beta nro. 2