Meteorologin aprillipila

Masensin itseni viikolla, kun katselin Forecan ennustuksia: viikonloppu täynnä lumisadetta tai ihan muuten vaan sadetta. Mutta kuinkas sitten kävikään: lauantai jo vähän lupaili aurinkoista säätä ja sunnuntaina olikin aivan mahtavat kelit. Menkää meteorologit itseenne. Kiville!

Mentiin 28.7:lle hyödyntämään hyviä kitkoja ja pakkaspäivän mukanaan tuomaa hankikantoa. Päästiin Samin kanssa Harmonialle kuivin jaloin kivassa auringonpaisteessa. Samilla oli vielä Harmonia assiksen (7a+) työstö kesken, joten siitä aloitettiin. Hyvät yrkät kaatui lähinnä toppikahvan hipistelyyn ja lähetys oli ilmassa. Työstin välillä Kaukosäätimen (7b) kruksimuuvia, johon jonkinsortin betat sainkin aikaan. Alkuosa oli vielä jäässä, mutta reitti vois olla tänä kesänä menossa. Samilla jäi harmittavan  pienestä kiinni, kun viimeisellä yrkällä oli jo molemmat kädet kiinni topissa.

Tarkkaa ja herkkää @ Harmonia

Jatkettiin matkaan Unelma-kivelle. Mulla on pitkään ollu se joku ranskankielinen reitti (6b+) kiipeemättä, kun se on sellaista mönkimistä toisen jalan päälle ja manttelointia. Sami näytti vähän mallia, niin sain muutaman (kymmenen) yrkän jälkeen reitin menemään. Hauska reitti, vaikkakin vain yhden muuvin reitti. Unelma (7c) ei vielä ollu menossa kummallakaan, mutta pitihän sitä kuitenkin yrittää. Mentiin vielä Markon ja Kikan seuraks takas Harmonialle, mutta ei edelleenkään sitä kuuluisaa sikaria tullut.

Piti vielä nopeesti käydä tsekkaamassa Kuhanjulma (7a) jo kuiva. Samilla puuttui se vielä tikkilistalta, joten mentiin porukalla katsomaan. Kuivahan se oli, joten viime reissun lumien pudottelu oli auttanut. Sami läpsäs ekalla yrkällä jo toppiin, mutta ei aivan pysyny. Päätin ottaa ite myös yhden yrkän ja yllätyksekseni eka veto jäi kanttiin kiinni ja sain itteni hilattua kiven päälle. Jäätiin pian Samin kanssa kahdestaan ja yrkät oli harmittavan lähellä, mutta ei aivan siinä. Reissun kruunuksi saatiin kuitenkin pian lähetys ja hyvä kiipeilyreissusta tuli mahtava. Ainahan reissu on kiva päättää kunnon lähetykseen. Onnittelut Samille!

Käsi on jo kantissa, mutta ei vaan meinaa pysyä.

Dynaamista menoa

Aurinkoinen päivä 28.7:lla

Nyt tulee viikontakaista settiä, mutta ei vaan oo ehtiny kirjottaa ja tietokoneen hyytyminen teki oman osansa prosessiin.

Kun aurinkoinen (lue: kuiva ja lämmin) päivä osuu sunnuntaille tai viikonlopulle yleensäkin, niin pakkohan sitä on kiipeemään päästä. Pari tekstiviestiä myöhemmin selvis jo, että hyvänkokoinen porukka on lähdössä tsekkaamaan 28.7:n tilanteen. Ilmeisesti joku oli siellä jo käynyt pudottelemassa lumia, mutta kunnon tietoa tilanteesta ei ole. Eipä siinä, eiköhän sieltä jotain kiivettävää löydy. Eikä haittais ollenkaan jos Harmonia (6b+, il 7a+) olis kunnossa, jotta pääsis lähettämään sen istumalähdön pois kuljeksimasta. Viime kesänä saanu edes takapuolta ylös pädiltä, mutta eiköhän se siitä lähde kun riittävästi yrittää.

Täydellinen päivä... kiipeilylle.

Sähkölinjan alle meni polku, joka oli jäätynyt joten kesti hyvin kaks kevyttä jätkää. Puita oli kaadettu, joten näkyvyys linjan alta oli hyvä. Ainakin Egoterroristi- ja Unelmat-kivet oli kuivan näkösiä, mutta jatkettiin Harmonialle potkimaan lunta sivuun ja harjailemaan otteita. Yritin kehitellä betaa istumalähdölle, mutta ei siitä mitään tullut. Törmän Jukan videolla käyttämä tyyli ei myöskään sopinu tämmöselle liian pitkäraajaselle kaverille. Joten katselin kun Sami lähetti seisomälähtöversion pois kuljeksimasta.

Sami varmistelee Harmonia-kiveä lähetyksiä varten

Pidettiin taukoa ja lisää porukkaa saapui paikalle. Anssi, Tuomo ja Harri tuli kanssa fiilistelemään kaunista päivää. Tuomo ja Harri vetäs istumalähdön nätin näkösesti muutamien lämppäreiden lisäks. Sivusta seuraanneena tsekkasin jalkaotteet istumalähdölle, eikä kauaa kestäny kun löysin vasemmalle kädelle otteen kaukaa alhaalta. Apinaindeksi riitti just ja just, joten parilla vedolla sain takapuolen ylös ja ekasta otteesta kiinni. Eka kunnon yrkkä kaatu vasta siihen, että tipuin toppikahvasta. Samoin kävi seuraavalle parille yrkälle, käsi ei vaan jääny otteelle kiinni. Sitten tärppäs ja sain heitettyä vasurin oikean viereen just ennen kuin olin tippumassa. No, ekalla kerralla ei tyylipisteistä välitetä. Pikkusen oikea käsi aukes, mutta sehän ei mieltä latistanut. Teippiä päälle ja eteenpäin.

Lähdettiin pian katsomaan Unelma-kiveä, joka tosin valutti vettä sen verran ikävästi että Tuomo ja Harri meni Egoterroristille. Samin ja Anssin kanssa jatkettiin kohti Kuhanjulmaa. Lunta oli noin vyötäröön asti ja katseltiin kateellisina kun Anssi meni lumikengillä nätisti eteenpäin. Olishan meillä ne ollu mukana, mutta jätettiin ne autoon. Miks?!  Sami kävi pudottamassa lumia Kuhanjulma-kiven päältä ja lähdettiin katsomaan muiden kiipeilyä. Maunon Riku oli tullu myös paikalle. Kiivettiin porukalla Lentoterroristia (6b) erilaisilla variaatioilla. Harri sai kiivettyä Egoterroristin (7a+) ja lähdettiin sen jälkeen Samin kanssa kotia kohti.

Tiukkaa menoa Lentoterroristilla (6b)

Märkiä kiviä ja fiilistelyä

On hienoa suunnitella lähtevänsä pihalle kiipeämään ajoissa, jotta pääsee vielä nauttimaan auringon lämmöstä. Todellisuudessa lähtö venähtää pari tuntia ja kun perille päästään, niin reiteistä vain pari on kiivettävissä. No, ei pidä tuhlata aikaa turhautumiseen vaan tossut jalkaan ja kiveen kiinni. En tiedä miten muihin, mutta meikäläiseen vaikuttaa kyllä myös se +2 lämpötila kun itsensä lämpimäksi saamiseen ja hermotuksen kuntoon laittamiseen menee hetki jos toinenkin. Hyvin sain taas tuntumaa siihen miten oikea kivi taas erosikaan niistä värillisistä möhkäleistä joita sisäseinällä lähmitään talvikausi läpeensä. Reissu meni melko rauhallisesti, eikä edes tullu verta yhdestäkään sormesta tai muistakaan raajoista. Harvinaista. Tästä on hyvä jatkaa, kun on taipumusta mielialakiipeilyyn eli just tämmöset kerrat päättyy liian usein turhautumiseen, kiven potkimiseen ja yliyrittämiseen. Kehitystä voi siis tulla muuallakin kuin fyysisellä puolella.

Elina kurottaa kaukaisuuteen

Ulkokiipeilykausi avattu!

En olis uskonu, että jo maaliskuun alussa on ulkokiipeilykelit. Auringonpaisteessa päästiin varmaan jo plussan puolelle ja ahkeralla kränkkäämisellä sai itsensä lämpimäks. Perinteistä pidettiin sen verran kiinni, että avattiin ulkokausi Näätäkivellä. Hieno päivä houkutteli mukavasti porukkaa paikalle. Sääli, että toistaiseks pääsee nauttimaan auringosta vain viikonloppuisin kun työ rajoittaa inhottavasti vapaa-aikaa. Mutta tästä se lähtee. Mukava päästä katsomaan tuoko talven kestänyt tiukka treenaaminen uusia lähetyksiä, vaikka pääasiahan on vaan itse kiipeily.

Tällasesta päivästä on paha pistää paremmaks...

Jos ei muuten lämpeä, niin dynoomalla! Kiitokset Anssille kuvasta.

Syksyistä menoa

Ylipuhuin itseni lähtemään Herkulekselle, kun porukkaa ja pädejä oli matkalla siihen suuntaan niin mukavasti. Ehdittiin just katsoa Samin kanssa toppi, kun ilta pimeni. Sehän ei meidän mielitekoja estänyt, joten kiivettiin sitten lamppujen valossa. Clas Ohlsonin 15€ ledilamput on kyllä aivan mahtavia!

Eipä menny Herkules tänään, eikä menny mikään muukaan vaikka käytiin vielä Paasivuoressa vähän treenailemassa. Onneks oli mahtava porukka, riittävästi valoja ja Toni napautti Suuren Huijauksen (7a) pois kuljeksimasta. Jäi hyvä mieli ja treeni on aina hyvä silloin, kun kotona voi todeta olkapäiden ja rintalihasten olevan kipeät.

Antti Herkuleksella

Kanis

Kanavuori on kyllä hieno paikka: laadukkaita reittejä, hienot maisemat ja siellä on aina joku muukin. Mietin tänään, että meen yksin vähän projektoimaan Jujua. Rakula-sektorilla törmäsin Tatuun ja Petrukseen. Tatulla on niin hieno beta Pohjoiseen leveyttä-reittiin (7a+), että olihan sitä pakko yrittää. Olin aiemmin yrittänyt sitä Strömmerin Juhon betalla, mutta nyt löytyi näin kankealle ja pitkälle miehelle sopiva beta - dynaaminen veto pikku krimppiin ja hullu puristaminen. I like that! Joku 20 vetoa myöhemmin sain jalan pysymään pikku kristallilla ja mies löysi itsensä kiven päältä. Kiitos Tatulle betasta ja Petrukselle tsemppaamisesta!

Reitti ei nyt mikään klassikko ole, mutta näköjään niinkin pieneltä jalkaotteelta voi vetäistä kunnon vedon. Tulipa samalla todettua, että sormi on kunnossa kun ei tuntunut krimppaaminen yhtään pahalta. Kamerakin oli mukana, mutta olin pitkän kiipeilytauon jälkeen niin tulessa etten muistanut sen olemassaoloa. Ehkä ens kerralla...

Back in business!

No hei!

Viime päivityksestä tuntuu olevan jo ikuisuus ja tarkemmin ajateltuna niinhän siitä onkin. Ei ole ollut hirveästi fiiliksiä kirjoitella tänne mitään, kun on ollut täysi työ pitää ittensä poissa kiipeemästä. Joskus heinäkuun lopussa kränkkäsin vähän liian kovaa ja vasemman käden keskisormen jänne ei tykännyt siitä hyvää, ilmeisesti tulehtui. Luulin homman menevän ohi parin viikon huililla, josta tulikin ensin kuukauden huili ja sitten kahden kuukauden. Nyt lokakuussa oon käynyt muutaman kerran ja enää sormi ei kipeydy välittömästi kun vähän kovempaa kiipee.

Kiipeilyn kannalta oli siis aika todella nihkeet 2,5 kuukautta. Varmaan 100 kertaa oon vastannu kavereille, että ei pysty lähtemään kun sormi on edelleen rikki. Muutaman kerran kävin ihan vaan kattomassa kun kaverit kiipee ja otin vähän kuvia. Se vasta olikin masokismia parhaimmillaan. Itseni tuntien jätin tossut aina kotiin, etten vaan kiipeis.

Viimesen viikon ajan oonkin ollu fiiliksissä ihan vaan kiipeemisestä itsestään. Greidit ei merkkaa mitään, kunhan hienoa kiipeilyä on tiedossa ja kunhan vaan pääsee kuluttamaan sormien nahkoja kiville. Ja mikä tärkeintä: sormi kestää vihdoin!

Sitten muutamia makupaloja viime aikojen reissuista:

Eka reissu heitettiin Samin kanssa Korpilahdelle. Mukaan oltiin saatu myös tuttu vahvistus Ruotsista, Johan. Monet eri ihmiset oli suositellu muutamaa reittiä alueella, joten käytiin ensin vähän tsekkailemassa niitä. Mestoilla kun kiviä riittää ja kivenlaatu on taattua suomalaista graniittia, vaikkakin Vekkuli-kivi on vissiin varastettu vähän etelämpää, kivenlaadusta päätellen.

Otettiin Samin kanssa työstön alle Koliikki (7a), joka ei oo vaikee mutta vaati silti jonkun puolen tunnin työstämisen. Sami toppas sen ensin, joten olihan se pakko itekin päästä. Jännä huomata miten pihalla sitä oli taas muuveista ja kaikki kiipeilylliset jutut piti "hakea" uudestaan. En olis varmaan edes päässy reittiä ilman Samin hyviä huomioita. Yks pikku muutos, yks painonsiirto ja niin vain mies heilahti kiven päälle. Käytiin vielä ihmettelemässä & kokeilemassa Vekkulia (7b) ja Johan kiipes yhden nimettömän 6b:n(?) matkan varrelta. Mahtava aurinkoinen päivä ja yleensäkin hyvä reissu.

Toinen reissu heitettiin Elinan, Rikun ja Samin kanssa Näätäkivelle, josta jatkettiin vielä Sputnikille. Samihan on ollu vahvassa lähetyskunnossa viime aikoina ja lähetykset sai jatkoa reissulla pitkäaikaisen projektinsa San Miguelin (7b) toppaamisella. Itsekin oli tyytyväinen, kun vanhat tutut reitit meni helposti ja kiipeäminenkin tuntui paljon luontevammalta kuin viime reissulla.

Sputnikilla käytiin etsimässä Pehmeä Jänis-kivi, jota saatiin metsästää etsintäpartion voimin ja soitella vielä vähän sijaintitietoa kavereilta. Kivi löytyi ja päätettiin testata kiven nimikkoreittiä Pehmeää Jänistä (6c). Olin Elinalle puhunut autossa, että nythän annan poikien kiivetä aluks ja sit flässään ite reitin. Yllätys yllätys olin silti heti ekana kivellä testaamassa muuveja ja heitin pari yrkkää ennen kuin annoin areenan Samille. Sami kiipes todella jäätävän rauhallisesti flässinä reitin ylös. On se mies vaan kehittyny kesän aikan, vai vaikuttaako asiaan Samin uus lähetyspipo? Kuitenkin, siitä inspiroituneena vetäsin itseni heti perään kiven päälle. Muut testaili muuveja vielä hetken ennen kuin lähdettiin kotia kohti. Suosittelen reittiä jos satutte alueelle, hienoja kiipeilyllisiä muuveja ja mukavaa kruisailua.

Sami ja Pehmeä Jänis. Huomaa komea lähetyspipo!