Boulderpajan avajaiset

Pitkän odotuksen jälkeen päästiin osallistumaan Jyväskylän uuden sisäkiipeilypaikan, Seppälään nousseen Boulderpajan, pienimuotoisiin avajaisiin. Kaikkihan kivien halimisen ystäväthän ovat odottaneet tätä kuin kuuta nousevaa ja nyt päästiin vihdoin katsomaan mitä Lukkarin Jyrki on saanut aikaiseksi Suomi-Soffan vanhaan varastotilaan.

Elina uusilla reiteillä

Mitä tästä nyt voi sanoa, onko parempaa tapaa viettää perjantai-iltaa kuin kiivetä seuran omalla porukalla uusia reittejä, hapuilla uusia otteita ja tehdä tossuilla mustia viiruja täysin koskemattomiin seiniin? Tiedän, että on ihmisiä jotka keksii perjantai-illalle muutakin aktiviteettia, mutta viime perjantaina oltiin kyllä aika ytimessä. Kun alkoi lihakset pumppaamaan, saattoi vain istua uusille sohville ja vaihtaa kavereiden kanssa kuulumiset ja parhaat jutut. Ei ihme, että 3,5h meni kuin siivillä ja päivän huipennukseksi tajusin lähteä vielä ajoissa pois ennen kuin olin aivan rikki. Mahtavaa.

Kiitokset Lukkarin Jyrkille uuden caven perustamisesta! Toivottavasti maanantaina julkaistavat hinnat on vielä kohdillaan, niin kehtaa itsekin alkaa tukemaan taloudellisesti uutta keiviä.

Ps. Oli siellä muunkin värisiä seiniä ja erilaisia profiileja. Olin vaan niin liekeissä, että kuvien ottaminen jäi vähemmälle.

"Kiipeilykuntoon syksyksi"-projekti on jatkunut päämäärätietoisesti. Käytiin poikain kanssa katsomassa Uniikilla (7c), että miten se taipuu ja pari muuta reissua on pitänyt sisällään vähän realistisempia reissuja. Voihan sitä käydä välillä kovempiakin reittejä kokeilemassa ja kyllähän se kehittää, mutta ainakin mun psyykeelle on hyvä topata uus reitti edes toisinaan. Vaikka kaikki harjoittelu ja harrastaminenhan on kuin laittais rahaa pankkiin, joka realisoi itsensä myöhemmin, right?

Sami ja Uniikki

Aiemmin kiivettyjen reittien lisäksi on tullut kiivettyä vain yksi reitti. En tiedä minkä takia Super Changoo (6c) on ollu mulle niin vaikee? Pari vuotta sitten väitin kivenkovaan vastaan Turusen Pekalle, etten pysty muka nostamaan jalkaa korkeelle kun se kuulemma "tuo mut niin ulos seinästä". Nyt onnistuneella yrityksellä huomasin tehneeni just niin, vaikka ajatus oli aivan toisenlainen. Aivan samahan se on mitä suunnittelee tekevänsä, tositilanteessa tekee kuitenkin toisin :)

Takaisin kuntoon?

Näin aluksi voisin yllättää kaikki tätä blogia lukevat ilmoituksella, että viime tekstissä mainitsemani lupaus itselleni ON pitänyt: oon jumpannut selkää käytännössä joka päivä ja kiipeilypäivinä vielä pari kertaa ekstraa. Kaikkeen sitä pystyy, siis jopa minä(!), kun oikein tosissaan haluaa välttää muutaman viikon liikunnattomat hetket ja tuskallisen nousemisen sängystä joka aamu.

Muutaman kerran oon nyt käyny kiipeemässä vähän isommissa porukoissa, kerran Keljossa ja toisen kerran Luolavuoressa. Harmittaa suoraan sanottuna se, että sitä osallistuu betan kehittelyyn ja reitin yrkkäilyyn, mutta ei se henkilö tai edes siinä porukassa joka reitin kiipeää. Kunto on vielä pakkolevon takia sen verran huono, että ei vielä saa ihmeitä aikaan vaikka kuinka haluais. Itseluottamus ei myöskään sen takia ole kunnossa, joten kiipeily ei rullaa sillä tavalla normaalin luontevasti niin kuin esimerkiks viime kesänä. Mutta kunto ja itseluottamus palaa vaan kiipeemällä. Ja sitä oon yrittäny tässä toteuttaa, hetkittäin jopa puoliväkisin.

Tyylitajuinen mieshän ei millään rumilla kengillä kiipee...

Keljon reissu oli hieno, porukkaa ja pädejä riitti. Yrkkäilin Dynoa (6c+) ja Mansikkaa (7a+, 6c stand), mutta eipä tullut kummastakaan valmista. Yllättävän äkkiä sitä meni hapoille, joten huilailin ja spottailin. Oli hyvä porukka ja hauskaa, niin ei edes harmittanu. Ja tulipa nähtyä uus reitti.

Luolavuoressa mentiin Samin opastuksella Syville Uurteille (7a). Reitti kun on vähän access sensitive, niin yritettiin olla hiljaa. On muuten upea reitti, eikä pitkä mieskään keksinyt omaa betaa. Piti vääntäytyä ihan ihme myttyyn ja pääsin testaamaan kruksimuuvia useampaankin kertaan. Parikin nousua nähtiin, Samin ja Harrin toimesta. Sitten loppui miehistä (&naisista) voimat ja vaihdettiin kiveä Entille (6b) ja Koivulle (6c+). Eipä tullut itsellä lähetyksiä, vaikka kaikki reitit on sellasia että pitää tulla vähän paremmassa kunnossa kartoittamaan tikkilistaa. Sen verran hienoja ne oli.

Kivi ja Anssin sormet ovat kohdanneet, viisaampi väistyi.

Tiistaina päätin lähteä itsekseni pikaisille iltakiipeilyille. 27crags auki ja paikkoja löytyi. Pikainen ajo Laajavuoreen ja etsimään Rantasipin kiviä. Olin viime vuonna saanut kunnolla turpaan Trilobiitiltä (7a), jossa hajotin mun selän ja käsistä tuli verta vaikka kuinka. Ajattelin kokeilla ottaa revanssia, vaikka muistin istumalähdön olevan pitkälle miehelle vähän raaka. Lämmöt sai hyvin päälle reittejä putsaillessa ja istumalähtökin tuntui aivan yhtä pahalta kuin viimeks. Kunnon venyttelysetti alkuun ja työstämään. Ei ne muut muuvit niin vaikeita olleetkaan ja stand startin jälkeen vedin muutaman kokonaissuorituksen istualta, kunnes sain reitin menemään. Mahtavaa! Siistiä saada pitkästä aikaa yks vähän kovempi reitti alle. Maistuu.

Kiipesin pari muuta reittiä alueelta ja totesin olevani edelleen surkea flässääjä. Hyvältä näytti flässiyrkät, mutta lopussa loppu pähkinät kesken. Ehkä se melkeen tunnin jatkuva yrkkääminen Trilobiitillä saatto painaa vähän alla. Flässäämistaidon kehitys vois olla vaikka ens syksyn kehityskohde sisällä yleisen voiman ja lukottamisen lisäks.

Kiitos kavereille tuesta. Oon turhautuessani tosi rasittava, mutta silti ne ottaa mut mukaan reissuun. Paras mietelause oli matkalla Luolavuorelle: kyllä sä vielä kerkeet, onhan tässä ulkokautta "enää" melkeen 6kk jäljellä. Ehkä se vielä tästä.

Takaisin tositoimiin (vol 2)

No niin.

Selkä alkaa olla taas kunnossa kolmen viikon tauon jälkeen ja oon antanu lupauksen itselleni hoitaa selkäni kuntoon. Oikeasti. Niin niin. Ihan oikeasti. Oon jopa alkanu tekemään jotain sen eteen. Lääkärin (joka osas peräti määrätä reseptit), fysioterapeutin ja liikunnanohjaajan kanssa keskusteltuani alkaa olla käsitys sitä mitä pitäis tehdä. Muutakin kuin olla kiitollinen ettei selkävian syy ole rangassa vaan lihaksissa.

Pari reissua on alla, jotka lupailee hyvää vaikka vielä oon vähän puolikuntoinen. Käytiin tänään Elinan ja Harrin kanssa katsomassa mitä jännää Kuokkalasta löytyy eli Yrttisuo ja Salmirannan uudemmat reitit. Kieltämättä petyin kun löydettiin Gili-kivi, jota olin odottanut vähän korkeammaksi. Boulderin alamitta on jotain 3m ja ehkä se sen paikoittain sen täytti. Reitit ei mitään hirveän ihmeellisiä olleet ja käytiin katsomassa vielä Ripsipiirakka (6b+) joka oli märkä. Salmirannan venäläishenkisesti nimetyt reitit ei mitään ihmeellistä tarjonneet, aivan perussettiä, mutta tulipa kiivettyä. Nyt vaan sormet ristiin että pysyy paikat kunnossa ja pääsee kiipeemään vähän kovempia reittejä, sillä on se vaan mukavampaa...

Pääsiäinen Vaasassa

Suunniteltiin poikain kanssa pääsiäiseksi kiipeilyreissua. Pitkään kohteena oli Hurissalo, mutta kun säät näytti märältä siinä suunnassa niin suunnattiin Vaasaan. Tiedossa oli, että ainakin Sundomissa on kuivia kiviä. Sää näytti hyvältä, Ähtäristä eteenpäin taivas oli täysin pilvetön ja aurinko paistoi. Lämmintä joku +1.

Mentiin perjantaina paikan päälle. Sundom oli aika lailla kiipeilykunnossa. Käytiin ihmettelemässä Pilatesta ja kehiteltiin betaa seisomalähtöön (6c+). Siirryttiin Rajapyykki-kivelle kokeilemaan Viivan (7a+) muuveja. Ei oikein tullut valmista. Harri ja pojat oli Kivimiehellä kiipeemässä. Ei kun hyödyntämään valmista betaa. Samilla meni helposti, mutta itse jouduin kehittelemään oman tyylin. Vasemman jalan hookin ja oikean käden krimpin päällä roikuin kuin jouluhimmeli ja vedin oikealla toiseen krimppiin, kunnes pelastuskahvan kautta ylös.

Vieressä oli hieno SuperSprayBukkake, jossa kiivettiin Boulder Problem #2 (6c+). Yritin kiven nimikkoreittiäkin, greidiltään 7a+, mutta ei vaan mennyt. Liian teräviä otteita ja liian heikko mies. Ehkä huomenna. Vähän keinotekoiselta tuntui reitti, kun kantti oli eliminoitu, mutta yks "sallittu" ote oli ehkä 3cm kantista. Joskus klo21 lähdettiin leiriytymään, kun otteita ei enää nähnyt ja pakkastakin alkoi olla jo varmaan -5.

Boulder Problem #2

Luulin, että ollaan jossain leirintäalueella yötä, mutta mentiin uimarannalle yöks. Teltat pystyyn, iltaruoat naamaan ja nuotio tulille. Yö meni torkkuessa ja aamulla oli todella kylmä. Aamupuuron syömisen jälkeen mentiin takaisin Sundomiin Hautuumaan kautta. Kivet oli vielä aivan lumessa, eikä sinne tarvinnut harkitakaan menevänsä. Ens reissulla sit. Sääli, kun siellä olis ollu niin hienoja probleemia. Lauantai meni eilisiä projekteja testaillessa ja Markon kanssa Pilateksen seisomaversiota testaillessa. Illalla kiivettiin Rajapyykki-kiveltä kanttilinja Piste (6b).

Kaunis aamu uimarannalla, varmaan -10 pakkasta aamupuuron keittelyn aikaan.

Sunnuntaina mentiin katsomaan Flash Gordon-kiveä, joka oli sekin lumen peitossa. Jatkettiin suoraan Sundomiin ja Pilates-kivelle. Projektointia jatkettiin kauniissa auringonvalossa. Muuvi muuvilta homma työstö meni eteenpäin ja sainkin palkinnon lopuks. Onpa muuten hieno reitti! Hienoja ja monipuolisia muuveja sekä vähän kuumottavaa toppaamista. Toppauskin meni meikäläiseltä nätisti ja rauhallisesti. En käyttäny Leskisen hyljebetaa, vaikka se olikin aika vaikuttavan näkönen :)

Samilla oli toppaus tosi lähellä ja muutaman kunnon yrkän jälkeen mies hymyili topissa.Kotimatka alkoi pienen projektoinnin jälkeen. Ei menny SuperSprayBukkake, vaikka annoinkin kunnolla yrityksiä uudella betalla. Ens kerralla vahvempana takaisin ja ekalla ylös. Reissusta jäi hyvä mieli ja pikku nuha. Kun jalkatekniikka tästä vielä vähän kehittyy, niin kunnon lähettäminen voi alkaa. Onneks on vasta huhtikuu.

Tuli nähtyä muutakin kuin kiviä: täydellinen lumihiutale.

Meteorologin aprillipila

Masensin itseni viikolla, kun katselin Forecan ennustuksia: viikonloppu täynnä lumisadetta tai ihan muuten vaan sadetta. Mutta kuinkas sitten kävikään: lauantai jo vähän lupaili aurinkoista säätä ja sunnuntaina olikin aivan mahtavat kelit. Menkää meteorologit itseenne. Kiville!

Mentiin 28.7:lle hyödyntämään hyviä kitkoja ja pakkaspäivän mukanaan tuomaa hankikantoa. Päästiin Samin kanssa Harmonialle kuivin jaloin kivassa auringonpaisteessa. Samilla oli vielä Harmonia assiksen (7a+) työstö kesken, joten siitä aloitettiin. Hyvät yrkät kaatui lähinnä toppikahvan hipistelyyn ja lähetys oli ilmassa. Työstin välillä Kaukosäätimen (7b) kruksimuuvia, johon jonkinsortin betat sainkin aikaan. Alkuosa oli vielä jäässä, mutta reitti vois olla tänä kesänä menossa. Samilla jäi harmittavan  pienestä kiinni, kun viimeisellä yrkällä oli jo molemmat kädet kiinni topissa.

Tarkkaa ja herkkää @ Harmonia

Jatkettiin matkaan Unelma-kivelle. Mulla on pitkään ollu se joku ranskankielinen reitti (6b+) kiipeemättä, kun se on sellaista mönkimistä toisen jalan päälle ja manttelointia. Sami näytti vähän mallia, niin sain muutaman (kymmenen) yrkän jälkeen reitin menemään. Hauska reitti, vaikkakin vain yhden muuvin reitti. Unelma (7c) ei vielä ollu menossa kummallakaan, mutta pitihän sitä kuitenkin yrittää. Mentiin vielä Markon ja Kikan seuraks takas Harmonialle, mutta ei edelleenkään sitä kuuluisaa sikaria tullut.

Piti vielä nopeesti käydä tsekkaamassa Kuhanjulma (7a) jo kuiva. Samilla puuttui se vielä tikkilistalta, joten mentiin porukalla katsomaan. Kuivahan se oli, joten viime reissun lumien pudottelu oli auttanut. Sami läpsäs ekalla yrkällä jo toppiin, mutta ei aivan pysyny. Päätin ottaa ite myös yhden yrkän ja yllätyksekseni eka veto jäi kanttiin kiinni ja sain itteni hilattua kiven päälle. Jäätiin pian Samin kanssa kahdestaan ja yrkät oli harmittavan lähellä, mutta ei aivan siinä. Reissun kruunuksi saatiin kuitenkin pian lähetys ja hyvä kiipeilyreissusta tuli mahtava. Ainahan reissu on kiva päättää kunnon lähetykseen. Onnittelut Samille!

Käsi on jo kantissa, mutta ei vaan meinaa pysyä.

Dynaamista menoa

Aurinkoinen päivä 28.7:lla

Nyt tulee viikontakaista settiä, mutta ei vaan oo ehtiny kirjottaa ja tietokoneen hyytyminen teki oman osansa prosessiin.

Kun aurinkoinen (lue: kuiva ja lämmin) päivä osuu sunnuntaille tai viikonlopulle yleensäkin, niin pakkohan sitä on kiipeemään päästä. Pari tekstiviestiä myöhemmin selvis jo, että hyvänkokoinen porukka on lähdössä tsekkaamaan 28.7:n tilanteen. Ilmeisesti joku oli siellä jo käynyt pudottelemassa lumia, mutta kunnon tietoa tilanteesta ei ole. Eipä siinä, eiköhän sieltä jotain kiivettävää löydy. Eikä haittais ollenkaan jos Harmonia (6b+, il 7a+) olis kunnossa, jotta pääsis lähettämään sen istumalähdön pois kuljeksimasta. Viime kesänä saanu edes takapuolta ylös pädiltä, mutta eiköhän se siitä lähde kun riittävästi yrittää.

Täydellinen päivä... kiipeilylle.

Sähkölinjan alle meni polku, joka oli jäätynyt joten kesti hyvin kaks kevyttä jätkää. Puita oli kaadettu, joten näkyvyys linjan alta oli hyvä. Ainakin Egoterroristi- ja Unelmat-kivet oli kuivan näkösiä, mutta jatkettiin Harmonialle potkimaan lunta sivuun ja harjailemaan otteita. Yritin kehitellä betaa istumalähdölle, mutta ei siitä mitään tullut. Törmän Jukan videolla käyttämä tyyli ei myöskään sopinu tämmöselle liian pitkäraajaselle kaverille. Joten katselin kun Sami lähetti seisomälähtöversion pois kuljeksimasta.

Sami varmistelee Harmonia-kiveä lähetyksiä varten

Pidettiin taukoa ja lisää porukkaa saapui paikalle. Anssi, Tuomo ja Harri tuli kanssa fiilistelemään kaunista päivää. Tuomo ja Harri vetäs istumalähdön nätin näkösesti muutamien lämppäreiden lisäks. Sivusta seuraanneena tsekkasin jalkaotteet istumalähdölle, eikä kauaa kestäny kun löysin vasemmalle kädelle otteen kaukaa alhaalta. Apinaindeksi riitti just ja just, joten parilla vedolla sain takapuolen ylös ja ekasta otteesta kiinni. Eka kunnon yrkkä kaatu vasta siihen, että tipuin toppikahvasta. Samoin kävi seuraavalle parille yrkälle, käsi ei vaan jääny otteelle kiinni. Sitten tärppäs ja sain heitettyä vasurin oikean viereen just ennen kuin olin tippumassa. No, ekalla kerralla ei tyylipisteistä välitetä. Pikkusen oikea käsi aukes, mutta sehän ei mieltä latistanut. Teippiä päälle ja eteenpäin.

Lähdettiin pian katsomaan Unelma-kiveä, joka tosin valutti vettä sen verran ikävästi että Tuomo ja Harri meni Egoterroristille. Samin ja Anssin kanssa jatkettiin kohti Kuhanjulmaa. Lunta oli noin vyötäröön asti ja katseltiin kateellisina kun Anssi meni lumikengillä nätisti eteenpäin. Olishan meillä ne ollu mukana, mutta jätettiin ne autoon. Miks?!  Sami kävi pudottamassa lumia Kuhanjulma-kiven päältä ja lähdettiin katsomaan muiden kiipeilyä. Maunon Riku oli tullu myös paikalle. Kiivettiin porukalla Lentoterroristia (6b) erilaisilla variaatioilla. Harri sai kiivettyä Egoterroristin (7a+) ja lähdettiin sen jälkeen Samin kanssa kotia kohti.

Tiukkaa menoa Lentoterroristilla (6b)