A new dyno in town!

Viikko on taas vierähtäny viime kirjotuksesta. Onhan tässä kiivetty, grillattu, uitu ja tehty kaikkea muutakin jännää, mutta ei oo tullu vaan kirjotettua niistä tänne. Toisaalta kuka mun puolivillasista reissuista haluaa muutenkaan lukea. Yhdenkin session voi tiivistää sanoihin: sain kaks muuvia enemmän tehtyä Herkuleksella. Puut oli saanu myös lähteä Näätäkiven maastosta, se tuli todettua yhdellä sessiolla.

Sami ja sorsat Näätäkivellä

Mutta tänään lähdettiin Sarvivuoreen näyttämään jokakesäiselle Suomen-kiertueelle saapuneelle ruotsin vahvistukselle, Johanille, Jyväskylän laadukasta kiipeilytarjontaa boulderoinnin muodossa. Elina ja Sami lähti meidän seuraks nauttimaan lämpimästä kesäpäivästä, +25 ja aurinkoa. Aloitettiin Mammutti-kiveltä, jossahan on jo muutama ihan hieno linja. Matkaa jatkettiin Tiikeri- ja Leijona-kiville, jossa on vielä lisää hienoja linjoja.

Kivaa oli ja Johan tykkäs. Kuulemma Suomessa on melko napakka greidi, vaikka kuulemma Göteborgissakin ei greidit ilmaseks tule. Erityisesti Johanille jäi mieleen Jännän äärellä (6B+), joka lähti miehen itse kehittämällä betalla.

Olin kiivenny ite lähinnä malliks, kun pääosa reiteistä oli joko mun tekemiä tai kakkostamia. Kysyin jos voitais käydä kattomassa mun dynoprojektia Darkroom-sektorilla. Joten pädit kantoon ja mäen päälle. Kuumuus vei vähän voimia, joten meinasin jättää homman sikseen. Muillakin alko olla virta vähän vähissä. Kiipesin jumpperin malliks, kun ei dynoilu tuntunu onnistuvan.

Sami testas dynoa ja keksi paremman jalkatekniikan siihen. Vähän kiehahti sisällä kun kaverin käsi osu jo mun toppiin laittamalle tikille. Eikun uudet ja kivuliaat Miurat jalkaan ja seinälle. Päästiin molemmat läpsimään reunaa Johanin ottaessa videota ja kuvia. Kovalla tsempillä ja muutamalla tosi lähellä olevalla yrkällä päästiin haluttuun lopputulokseen. Vähän itekin ihmettelin kun ote piti yhdessä dynossa ja mantteli ei tuntunu enää vaikeelta sitten lainkaan. Enää jäljellä oli nimen ja greidin pohtiminen. Yrkkien välissä oli puhuttu että kyllä näin hienolle reitille joku hieno nimi pitää antaa. Nimeks väännettiin Ilmahässäkkä ja greidiä tuntui olevan ainakin seiskan verran. Mutta koska pituutta on paljon ja tekniikka on vähän jännä, niin dyno tuntu ihan napakalta. Verrattuna muihin dynoihin ja sessioiden määrään päädyin 7A+:aan. Korjatkaa jos ootte eri mieltä. Nyt ei kun kipin kapin toistamaan reittiä, kyllä se sen verran hieno oli :)

Käytiin vielä Näätäkivellä, mutta 4-5h kiipeily vie vähän voimat. Ei mitään ihmeellisiä sulkia hattuun. Käytiin Fortella katsomassa, mutta sade päätti meidän puolesta että sessio loppuu tähän.

Legendaarinen Robin Hood