Turpaanvetoa Paasivuoressa - Näe myös "Martinan" kuum(ottav)a kuva!

Innostuttiin lähtemään poikaporukalla, Harrin ja Samin kanssa etsimään Huhu-kiveä Riihivuoren lähistöltä, kun se oli osunut kaikkien silmään videolla. 7a+, joka on 45 astetta hänkki, kuulostaa kiveltä joka on pakko kokea vaikkei meniskään ekalla sessiolla. Harri lupas piirtää mukaan kartan mukaan, että löydetään mestoille ja mulla oli mielessä kuva siitä miten sinne mennään, vaikka takaraivossa kummittelikin Kaukon Markon sanat "se kivi voi olla vähän vaikee löytää jos puissa on lehdet". Harrin kartta oli google mapsista pienelle paperinpalalle piirretty tihrustus, jossa tosin oli arvioitu etäisyydet valmiiks. Se oli parempi kuin ei mitään, joten sillä mentiin. Päästiin tieltä metsään, mentiin ensimmäisten puskien läpi ja kaukana edessä näkyi iso kivi. Hirveällä kiireellä mentiin kivelle, josta ei kiipeilyyn ollut. Sen jälkeen haravoitiin ympäristöä soitellen välillä toisillemme kun huuto ei enää kuulunu. Soitin Markollekin, mutta sain neuvoks ainoastaan että se on siellä mäen päällä. 1,5h päästä kolme hikistä ja rähjästä jätkää kokoontui autolle. Todettiin siirtyvämme Paasivuoreen kiipeämään.

Sami ties reittejä Paasivuoresta ja muutaman kymmenen metrin kävelyn jälkeen päästiin ekalle kivelle, jossa odotteli mainio Käkikolmio (6c) ja Suuri Huijaus (7a). Beta oli selvillä, joten kiivettiin Käkikolmiota alkuun. Harri melkein flässäs sen, mutta otti hyvät pannut melkein topista ja löi Samia samalla sekä naamaan että solisluun tienoille. Turpaanvedon 1. osan tuloksena Samille turvonnut huuli. Samin kokeillessa hampaiden mahdollista heilumista Harri keksi että jätkä on ihan Martina Aitolehden näköinen. Toista sattuu ja kaverit aukoo päätä. Sweet.

Saatiin Käkikolmiolle kaks nousua ja kokeilin Suurta Huijausta. Pari kertaa läpsyttelin listaa, mutta voimat meni hillittömään yrittämiseen. Vasemman käden nivelet alkoi kipeytyä, joten siirryttiin viereiselle kivelle Odottovalle Namupalalle (6c). Sain melkein flässin tehtyä, mutta tipuin selälleni pädille käsien irrotessa. Pudotessani löin Harria silmään ja Samin tippui pädiltä kivikkoon spotatessaan. Mulle ei siis käyny mitään, mutta kavereille kyllä. Spottaaminen on vaarallista!

Käkikolmio ja spottausta männikössä

Harrin oikean jalan beta ja mun pitkän miehen erikoinen sopi kaikille. Pian kolme nousua oli suoritettu ja siirryttiin eteenpäin. Sami kuumotti spottaajia lipsauttamalla oikean käden krimpin kriittisessä vaiheessa, mutta onnistui läpsäisemään vasurin kanttiin ja vältti hallitsemattoman tippumisen. Olis ollu mun vuoro saada nyrkkiä naamaan, joten olen kiitollinen Samin onnistumisest.

Käytiin vielä lopussa Teknokäkeä (7a) testaamassa. Harri flässäs ja Sami työsti sen. Ei kuulemma ollu läheskään 7a, eikä tosin näyttänykään siltä. Toisaalta reitti oli kuin Harrille tehty. Mun keskisormi alkoi turvota parin yrkän jälkeen ja sattu niveliin melko paljon, joten jätin reitin seuraavaan kertaan. Pitkän miehen pitkät jalat meinas olla tosi pahasti tiellä. Nyt ei sit kiivetäkään ainakaan viikkoon (eipä!), mutta onneks pääosa kiipeilykavereista lähtee Ahvenanmaalle reissuun niin ei kukaan houkuttele mihinkään. Hoitais nyt itsensä kuntoon, kun syksyn lähetyskelit alkaa olla jo lähellä.

Ei-niin-hieno ja pehmeä Teknokäki

Loppukanettina voin sanoa, että reissu oli hieno. Tosin olis voinu jättää väliin 2h harhailua autolla ja metsässä. Sentään kiivettiin tällä kertaa jotain... enkä saanu edes turpaan!! Kiitokset "Pandalle" ja "Martinalle" ! ;)