Helteessä

Saatiinpa vihdoin kiipeilijän painajainen eli kunnon hellekelit myös Keski-Suomeen. Kun Johan tuli meille viikonlopuks kiipeemään, niin mittari näytti jotain +24. Mutta kun mennään kiipeemään, niin mennään kiipeemään.

Päätettiin heittää vähän rundia aloittaen Sarvivuoresta. Johan teki yrkkiä Jännälle Tarzanille (6b+), mutta kelit ei oikein sallineet muita kuin läheltä piti-yrkkiä. Kädet lähmääntyi heti ekasta vedosta ja mankkaa kului. Elina yritti jälleen kiivetä Jännän äärellä (6b+). Toppimuuvi ensin kuntoon ja sitten kokonaissuoritukseen. Muutamalla vedolla Elina sai reitin kiivettyä. Päätettiin pian jatkaa matkaa Näätäkivelle, kun Elinalla ja Johanilla oli molemmilla työn alla Robin Hood. Itse testasin vasemmalta lähtevää istumalähtöä, mutta jalat meinas olla tiellä. Samin neuvottua vasurin jalkaotteen sain pyllyn lopulta ylös. Seuraavalla vedolla kiipesin Robin Hoodin originaalin istumalähdön (7a?). Nyt kun lähtö menee käytännössä joka kerta, niin vois alkaa työstämään Paskoja Kompiaisia (7b+) joka on nyt siis hyppyä vaille kiivetty. Robin Hood ei muille kun Samille ja mulle tänään antautunut. Kävin kokeilemassa myös Syyshämärää (7b), josta selvis että laiha poika on sen verran voimistunut että reitti vois olla jopa kiivettävissä syksyllä paremmille kitkoilla (alle +24) ja tuoreilla voimilla.

Melko hikistä...

Matka jatkui Fortellle jossa käytiin testaamassa JJ Clubia (6b). En tiiä millä idealla päätettiin mennä sinne, kun kelit oli mitä oli. Pari kokeilua ja kotiin. Kun mieli vielä kiipeis, mutta ruumis ei enää oikeen niin tulee tehtyä tyhmimmät päätökset. Elina jäi kotiin ja jatkettiin Johanin kanssa vielä Rantasipille. Ei enää hirveästi ollut paukkuja, mutta muutama helpompi kiivettiin pois kunnes molemmilla särki käsiä. Ens kerralla lyhyempi sessio?

Seuraavana päivänä reissu Kanavuoreen ei mennyt yhtään sen paremmin. Kaikki otteet piti kuivata ja sloupperit pysy silti märkinä. Boulderpajakin näytti olevan kiinni, mutta kaikki oli kyllä sen verran rikki että hyvä ettei päästy rääkkäämään itteämme sinne. Nyt vois olla pari välipäivää ja sitten uusiin seikkailuihin.

Käytiin Johanin kanssa hakemassa Fillaria vierailevan tähden tikkilistalle ja mulla oli ideana kiivetä Huuto (6c), johon olin viimeks kehittäny jonkinlaisen betan. Fillarissa Johan sai tosi hyvää edistystä aikaan, mutta päätettiin jättää ehkä viikonloppuun. Huuto meni mulla kolmannella, eikä se loppujen lopuks niin vaikeelta tuntunutkaan. Hieno reitti! Hyvää treeniä päälle ja mielelle.

Paasivuoren kautta mentiin Keljoon hyppimään Vitosen dynoa (6b+). Sain toisella menemään, eikä sormi vihoitellut yhtään. Hyvä. Johan sai monta kertaa topista kiinni, mutta "sikari" jäi puuttumaan. Harmittaa kaverin puolesta, kun on parikin reittiä vain loppusilausta vailla. Mutta reissua on vielä jäljellä ja tikkilistaa tullaan kartuttamaan kyllä. Se, että millä reitillä, selviää viikonloppuna.

Siinä se kävi, mutta ei vaan jäänyt.

Note to self: älä mene Paasivuoreen kesällä. On vaan liian kuuma ja aikuisten oikeesti huono kitka.

Onhan tässä tullu viime aikoina kiivettyä. Reissuista en oo jaksanu hirveesti kirjotella, kun en oo juurikaan ottanu kuvia. Ja kuka mun tekstejä ilman kuvia lukee? :)

Tänään käytiin Elinan, Anssin ja vuotuiselle vierailulleen Suomeen saapuneen Ruotsin vahvistuksen, Johanin, kanssa Sarvivuoressa. Elinalla oli pari aika lähellä toppaamista ollutta projektia ja Johanillakin pari reittiä mitä halus käydä yrkkäämässä. Lähdin mukaan retrokiipeämään ja antamaan betaa. Mikäs siinä nättinä päivänä. Ja ehkä sitä ehdittäis käydä vielä katsomassa Mikkosen Ollin uusia seiskoja, Drogoa (7a) ja Tyrionia (7a).

Aurinko paistoi ja hauskaa oli. Elina kiipes Pajatson (6b+) vähän muuveja kertailemalla ja muutamalla kunnon yrkällä. Jännän äärellä (6b+) oli tosi lähellä antautua, sormet ei vaan pysyny topissa. Johan kiipes Tarzanin (6a+) ja Jännä Tarzan (6b+) oli lähellä myös. Anssi oli tuottanut Pajatson viereen uuden Havuja prkl (6a), joka flässättiin porukalla. Kiva lisäys reittien joukkoon, kun ei kipua areten yli ennen kuin aivan topissa. Yritin luoda Johanin ascenttiin alkuperäisen kaltaista tunnelmaa mäiskimällä havuilla takapuoleen.

Action-kuva Jännältä Tarzanilta

Lähdettiin kohti Tatun uutta reittiä Mörrimöykky-kivellä. Näytin Anssille joskus 2010 syksyllä mun ja Pekan kiipeämän reitin "minikaton" vieressä. Syötiin eväitä ja spottailtiin Anssia vuorotellen. Tais olla kuitenkin jo toinen yritys, kun vahvaan kuntoon itsensä treenannut Anssi repäs toisen lähtöotteen irti. Enpä laitakaan sitä reittiä 27cragsiin, kun se vaikeutu kertaheitolla. Tatun uus reitti ei parin yrkän jälkeen vaikuttanu enää mielenkiintoselta, joten päätettiin lähteä kotiin ja jatkamaan kiipeilytouhuja huomenna Kaniksessa tai 28.7:lla.

Boulderpajan avajaiset

Pitkän odotuksen jälkeen päästiin osallistumaan Jyväskylän uuden sisäkiipeilypaikan, Seppälään nousseen Boulderpajan, pienimuotoisiin avajaisiin. Kaikkihan kivien halimisen ystäväthän ovat odottaneet tätä kuin kuuta nousevaa ja nyt päästiin vihdoin katsomaan mitä Lukkarin Jyrki on saanut aikaiseksi Suomi-Soffan vanhaan varastotilaan.

Elina uusilla reiteillä

Mitä tästä nyt voi sanoa, onko parempaa tapaa viettää perjantai-iltaa kuin kiivetä seuran omalla porukalla uusia reittejä, hapuilla uusia otteita ja tehdä tossuilla mustia viiruja täysin koskemattomiin seiniin? Tiedän, että on ihmisiä jotka keksii perjantai-illalle muutakin aktiviteettia, mutta viime perjantaina oltiin kyllä aika ytimessä. Kun alkoi lihakset pumppaamaan, saattoi vain istua uusille sohville ja vaihtaa kavereiden kanssa kuulumiset ja parhaat jutut. Ei ihme, että 3,5h meni kuin siivillä ja päivän huipennukseksi tajusin lähteä vielä ajoissa pois ennen kuin olin aivan rikki. Mahtavaa.

Kiitokset Lukkarin Jyrkille uuden caven perustamisesta! Toivottavasti maanantaina julkaistavat hinnat on vielä kohdillaan, niin kehtaa itsekin alkaa tukemaan taloudellisesti uutta keiviä.

Ps. Oli siellä muunkin värisiä seiniä ja erilaisia profiileja. Olin vaan niin liekeissä, että kuvien ottaminen jäi vähemmälle.

"Kiipeilykuntoon syksyksi"-projekti on jatkunut päämäärätietoisesti. Käytiin poikain kanssa katsomassa Uniikilla (7c), että miten se taipuu ja pari muuta reissua on pitänyt sisällään vähän realistisempia reissuja. Voihan sitä käydä välillä kovempiakin reittejä kokeilemassa ja kyllähän se kehittää, mutta ainakin mun psyykeelle on hyvä topata uus reitti edes toisinaan. Vaikka kaikki harjoittelu ja harrastaminenhan on kuin laittais rahaa pankkiin, joka realisoi itsensä myöhemmin, right?

Sami ja Uniikki

Aiemmin kiivettyjen reittien lisäksi on tullut kiivettyä vain yksi reitti. En tiedä minkä takia Super Changoo (6c) on ollu mulle niin vaikee? Pari vuotta sitten väitin kivenkovaan vastaan Turusen Pekalle, etten pysty muka nostamaan jalkaa korkeelle kun se kuulemma "tuo mut niin ulos seinästä". Nyt onnistuneella yrityksellä huomasin tehneeni just niin, vaikka ajatus oli aivan toisenlainen. Aivan samahan se on mitä suunnittelee tekevänsä, tositilanteessa tekee kuitenkin toisin :)

Takaisin kuntoon?

Näin aluksi voisin yllättää kaikki tätä blogia lukevat ilmoituksella, että viime tekstissä mainitsemani lupaus itselleni ON pitänyt: oon jumpannut selkää käytännössä joka päivä ja kiipeilypäivinä vielä pari kertaa ekstraa. Kaikkeen sitä pystyy, siis jopa minä(!), kun oikein tosissaan haluaa välttää muutaman viikon liikunnattomat hetket ja tuskallisen nousemisen sängystä joka aamu.

Muutaman kerran oon nyt käyny kiipeemässä vähän isommissa porukoissa, kerran Keljossa ja toisen kerran Luolavuoressa. Harmittaa suoraan sanottuna se, että sitä osallistuu betan kehittelyyn ja reitin yrkkäilyyn, mutta ei se henkilö tai edes siinä porukassa joka reitin kiipeää. Kunto on vielä pakkolevon takia sen verran huono, että ei vielä saa ihmeitä aikaan vaikka kuinka haluais. Itseluottamus ei myöskään sen takia ole kunnossa, joten kiipeily ei rullaa sillä tavalla normaalin luontevasti niin kuin esimerkiks viime kesänä. Mutta kunto ja itseluottamus palaa vaan kiipeemällä. Ja sitä oon yrittäny tässä toteuttaa, hetkittäin jopa puoliväkisin.

Tyylitajuinen mieshän ei millään rumilla kengillä kiipee...

Keljon reissu oli hieno, porukkaa ja pädejä riitti. Yrkkäilin Dynoa (6c+) ja Mansikkaa (7a+, 6c stand), mutta eipä tullut kummastakaan valmista. Yllättävän äkkiä sitä meni hapoille, joten huilailin ja spottailin. Oli hyvä porukka ja hauskaa, niin ei edes harmittanu. Ja tulipa nähtyä uus reitti.

Luolavuoressa mentiin Samin opastuksella Syville Uurteille (7a). Reitti kun on vähän access sensitive, niin yritettiin olla hiljaa. On muuten upea reitti, eikä pitkä mieskään keksinyt omaa betaa. Piti vääntäytyä ihan ihme myttyyn ja pääsin testaamaan kruksimuuvia useampaankin kertaan. Parikin nousua nähtiin, Samin ja Harrin toimesta. Sitten loppui miehistä (&naisista) voimat ja vaihdettiin kiveä Entille (6b) ja Koivulle (6c+). Eipä tullut itsellä lähetyksiä, vaikka kaikki reitit on sellasia että pitää tulla vähän paremmassa kunnossa kartoittamaan tikkilistaa. Sen verran hienoja ne oli.

Kivi ja Anssin sormet ovat kohdanneet, viisaampi väistyi.

Tiistaina päätin lähteä itsekseni pikaisille iltakiipeilyille. 27crags auki ja paikkoja löytyi. Pikainen ajo Laajavuoreen ja etsimään Rantasipin kiviä. Olin viime vuonna saanut kunnolla turpaan Trilobiitiltä (7a), jossa hajotin mun selän ja käsistä tuli verta vaikka kuinka. Ajattelin kokeilla ottaa revanssia, vaikka muistin istumalähdön olevan pitkälle miehelle vähän raaka. Lämmöt sai hyvin päälle reittejä putsaillessa ja istumalähtökin tuntui aivan yhtä pahalta kuin viimeks. Kunnon venyttelysetti alkuun ja työstämään. Ei ne muut muuvit niin vaikeita olleetkaan ja stand startin jälkeen vedin muutaman kokonaissuorituksen istualta, kunnes sain reitin menemään. Mahtavaa! Siistiä saada pitkästä aikaa yks vähän kovempi reitti alle. Maistuu.

Kiipesin pari muuta reittiä alueelta ja totesin olevani edelleen surkea flässääjä. Hyvältä näytti flässiyrkät, mutta lopussa loppu pähkinät kesken. Ehkä se melkeen tunnin jatkuva yrkkääminen Trilobiitillä saatto painaa vähän alla. Flässäämistaidon kehitys vois olla vaikka ens syksyn kehityskohde sisällä yleisen voiman ja lukottamisen lisäks.

Kiitos kavereille tuesta. Oon turhautuessani tosi rasittava, mutta silti ne ottaa mut mukaan reissuun. Paras mietelause oli matkalla Luolavuorelle: kyllä sä vielä kerkeet, onhan tässä ulkokautta "enää" melkeen 6kk jäljellä. Ehkä se vielä tästä.

Takaisin tositoimiin (vol 2)

No niin.

Selkä alkaa olla taas kunnossa kolmen viikon tauon jälkeen ja oon antanu lupauksen itselleni hoitaa selkäni kuntoon. Oikeasti. Niin niin. Ihan oikeasti. Oon jopa alkanu tekemään jotain sen eteen. Lääkärin (joka osas peräti määrätä reseptit), fysioterapeutin ja liikunnanohjaajan kanssa keskusteltuani alkaa olla käsitys sitä mitä pitäis tehdä. Muutakin kuin olla kiitollinen ettei selkävian syy ole rangassa vaan lihaksissa.

Pari reissua on alla, jotka lupailee hyvää vaikka vielä oon vähän puolikuntoinen. Käytiin tänään Elinan ja Harrin kanssa katsomassa mitä jännää Kuokkalasta löytyy eli Yrttisuo ja Salmirannan uudemmat reitit. Kieltämättä petyin kun löydettiin Gili-kivi, jota olin odottanut vähän korkeammaksi. Boulderin alamitta on jotain 3m ja ehkä se sen paikoittain sen täytti. Reitit ei mitään hirveän ihmeellisiä olleet ja käytiin katsomassa vielä Ripsipiirakka (6b+) joka oli märkä. Salmirannan venäläishenkisesti nimetyt reitit ei mitään ihmeellistä tarjonneet, aivan perussettiä, mutta tulipa kiivettyä. Nyt vaan sormet ristiin että pysyy paikat kunnossa ja pääsee kiipeemään vähän kovempia reittejä, sillä on se vaan mukavampaa...