Syksyistä menoa

Ylipuhuin itseni lähtemään Herkulekselle, kun porukkaa ja pädejä oli matkalla siihen suuntaan niin mukavasti. Ehdittiin just katsoa Samin kanssa toppi, kun ilta pimeni. Sehän ei meidän mielitekoja estänyt, joten kiivettiin sitten lamppujen valossa. Clas Ohlsonin 15€ ledilamput on kyllä aivan mahtavia!

Eipä menny Herkules tänään, eikä menny mikään muukaan vaikka käytiin vielä Paasivuoressa vähän treenailemassa. Onneks oli mahtava porukka, riittävästi valoja ja Toni napautti Suuren Huijauksen (7a) pois kuljeksimasta. Jäi hyvä mieli ja treeni on aina hyvä silloin, kun kotona voi todeta olkapäiden ja rintalihasten olevan kipeät.

Antti Herkuleksella

Kanis

Kanavuori on kyllä hieno paikka: laadukkaita reittejä, hienot maisemat ja siellä on aina joku muukin. Mietin tänään, että meen yksin vähän projektoimaan Jujua. Rakula-sektorilla törmäsin Tatuun ja Petrukseen. Tatulla on niin hieno beta Pohjoiseen leveyttä-reittiin (7a+), että olihan sitä pakko yrittää. Olin aiemmin yrittänyt sitä Strömmerin Juhon betalla, mutta nyt löytyi näin kankealle ja pitkälle miehelle sopiva beta - dynaaminen veto pikku krimppiin ja hullu puristaminen. I like that! Joku 20 vetoa myöhemmin sain jalan pysymään pikku kristallilla ja mies löysi itsensä kiven päältä. Kiitos Tatulle betasta ja Petrukselle tsemppaamisesta!

Reitti ei nyt mikään klassikko ole, mutta näköjään niinkin pieneltä jalkaotteelta voi vetäistä kunnon vedon. Tulipa samalla todettua, että sormi on kunnossa kun ei tuntunut krimppaaminen yhtään pahalta. Kamerakin oli mukana, mutta olin pitkän kiipeilytauon jälkeen niin tulessa etten muistanut sen olemassaoloa. Ehkä ens kerralla...

Back in business!

No hei!

Viime päivityksestä tuntuu olevan jo ikuisuus ja tarkemmin ajateltuna niinhän siitä onkin. Ei ole ollut hirveästi fiiliksiä kirjoitella tänne mitään, kun on ollut täysi työ pitää ittensä poissa kiipeemästä. Joskus heinäkuun lopussa kränkkäsin vähän liian kovaa ja vasemman käden keskisormen jänne ei tykännyt siitä hyvää, ilmeisesti tulehtui. Luulin homman menevän ohi parin viikon huililla, josta tulikin ensin kuukauden huili ja sitten kahden kuukauden. Nyt lokakuussa oon käynyt muutaman kerran ja enää sormi ei kipeydy välittömästi kun vähän kovempaa kiipee.

Kiipeilyn kannalta oli siis aika todella nihkeet 2,5 kuukautta. Varmaan 100 kertaa oon vastannu kavereille, että ei pysty lähtemään kun sormi on edelleen rikki. Muutaman kerran kävin ihan vaan kattomassa kun kaverit kiipee ja otin vähän kuvia. Se vasta olikin masokismia parhaimmillaan. Itseni tuntien jätin tossut aina kotiin, etten vaan kiipeis.

Viimesen viikon ajan oonkin ollu fiiliksissä ihan vaan kiipeemisestä itsestään. Greidit ei merkkaa mitään, kunhan hienoa kiipeilyä on tiedossa ja kunhan vaan pääsee kuluttamaan sormien nahkoja kiville. Ja mikä tärkeintä: sormi kestää vihdoin!

Sitten muutamia makupaloja viime aikojen reissuista:

Eka reissu heitettiin Samin kanssa Korpilahdelle. Mukaan oltiin saatu myös tuttu vahvistus Ruotsista, Johan. Monet eri ihmiset oli suositellu muutamaa reittiä alueella, joten käytiin ensin vähän tsekkailemassa niitä. Mestoilla kun kiviä riittää ja kivenlaatu on taattua suomalaista graniittia, vaikkakin Vekkuli-kivi on vissiin varastettu vähän etelämpää, kivenlaadusta päätellen.

Otettiin Samin kanssa työstön alle Koliikki (7a), joka ei oo vaikee mutta vaati silti jonkun puolen tunnin työstämisen. Sami toppas sen ensin, joten olihan se pakko itekin päästä. Jännä huomata miten pihalla sitä oli taas muuveista ja kaikki kiipeilylliset jutut piti "hakea" uudestaan. En olis varmaan edes päässy reittiä ilman Samin hyviä huomioita. Yks pikku muutos, yks painonsiirto ja niin vain mies heilahti kiven päälle. Käytiin vielä ihmettelemässä & kokeilemassa Vekkulia (7b) ja Johan kiipes yhden nimettömän 6b:n(?) matkan varrelta. Mahtava aurinkoinen päivä ja yleensäkin hyvä reissu.

Toinen reissu heitettiin Elinan, Rikun ja Samin kanssa Näätäkivelle, josta jatkettiin vielä Sputnikille. Samihan on ollu vahvassa lähetyskunnossa viime aikoina ja lähetykset sai jatkoa reissulla pitkäaikaisen projektinsa San Miguelin (7b) toppaamisella. Itsekin oli tyytyväinen, kun vanhat tutut reitit meni helposti ja kiipeäminenkin tuntui paljon luontevammalta kuin viime reissulla.

Sputnikilla käytiin etsimässä Pehmeä Jänis-kivi, jota saatiin metsästää etsintäpartion voimin ja soitella vielä vähän sijaintitietoa kavereilta. Kivi löytyi ja päätettiin testata kiven nimikkoreittiä Pehmeää Jänistä (6c). Olin Elinalle puhunut autossa, että nythän annan poikien kiivetä aluks ja sit flässään ite reitin. Yllätys yllätys olin silti heti ekana kivellä testaamassa muuveja ja heitin pari yrkkää ennen kuin annoin areenan Samille. Sami kiipes todella jäätävän rauhallisesti flässinä reitin ylös. On se mies vaan kehittyny kesän aikan, vai vaikuttaako asiaan Samin uus lähetyspipo? Kuitenkin, siitä inspiroituneena vetäsin itseni heti perään kiven päälle. Muut testaili muuveja vielä hetken ennen kuin lähdettiin kotia kohti. Suosittelen reittiä jos satutte alueelle, hienoja kiipeilyllisiä muuveja ja mukavaa kruisailua.

Sami ja Pehmeä Jänis. Huomaa komea lähetyspipo!

Turpaanvetoa Paasivuoressa - Näe myös "Martinan" kuum(ottav)a kuva!

Innostuttiin lähtemään poikaporukalla, Harrin ja Samin kanssa etsimään Huhu-kiveä Riihivuoren lähistöltä, kun se oli osunut kaikkien silmään videolla. 7a+, joka on 45 astetta hänkki, kuulostaa kiveltä joka on pakko kokea vaikkei meniskään ekalla sessiolla. Harri lupas piirtää mukaan kartan mukaan, että löydetään mestoille ja mulla oli mielessä kuva siitä miten sinne mennään, vaikka takaraivossa kummittelikin Kaukon Markon sanat "se kivi voi olla vähän vaikee löytää jos puissa on lehdet". Harrin kartta oli google mapsista pienelle paperinpalalle piirretty tihrustus, jossa tosin oli arvioitu etäisyydet valmiiks. Se oli parempi kuin ei mitään, joten sillä mentiin. Päästiin tieltä metsään, mentiin ensimmäisten puskien läpi ja kaukana edessä näkyi iso kivi. Hirveällä kiireellä mentiin kivelle, josta ei kiipeilyyn ollut. Sen jälkeen haravoitiin ympäristöä soitellen välillä toisillemme kun huuto ei enää kuulunu. Soitin Markollekin, mutta sain neuvoks ainoastaan että se on siellä mäen päällä. 1,5h päästä kolme hikistä ja rähjästä jätkää kokoontui autolle. Todettiin siirtyvämme Paasivuoreen kiipeämään.

Sami ties reittejä Paasivuoresta ja muutaman kymmenen metrin kävelyn jälkeen päästiin ekalle kivelle, jossa odotteli mainio Käkikolmio (6c) ja Suuri Huijaus (7a). Beta oli selvillä, joten kiivettiin Käkikolmiota alkuun. Harri melkein flässäs sen, mutta otti hyvät pannut melkein topista ja löi Samia samalla sekä naamaan että solisluun tienoille. Turpaanvedon 1. osan tuloksena Samille turvonnut huuli. Samin kokeillessa hampaiden mahdollista heilumista Harri keksi että jätkä on ihan Martina Aitolehden näköinen. Toista sattuu ja kaverit aukoo päätä. Sweet.

Saatiin Käkikolmiolle kaks nousua ja kokeilin Suurta Huijausta. Pari kertaa läpsyttelin listaa, mutta voimat meni hillittömään yrittämiseen. Vasemman käden nivelet alkoi kipeytyä, joten siirryttiin viereiselle kivelle Odottovalle Namupalalle (6c). Sain melkein flässin tehtyä, mutta tipuin selälleni pädille käsien irrotessa. Pudotessani löin Harria silmään ja Samin tippui pädiltä kivikkoon spotatessaan. Mulle ei siis käyny mitään, mutta kavereille kyllä. Spottaaminen on vaarallista!

Käkikolmio ja spottausta männikössä

Harrin oikean jalan beta ja mun pitkän miehen erikoinen sopi kaikille. Pian kolme nousua oli suoritettu ja siirryttiin eteenpäin. Sami kuumotti spottaajia lipsauttamalla oikean käden krimpin kriittisessä vaiheessa, mutta onnistui läpsäisemään vasurin kanttiin ja vältti hallitsemattoman tippumisen. Olis ollu mun vuoro saada nyrkkiä naamaan, joten olen kiitollinen Samin onnistumisest.

Käytiin vielä lopussa Teknokäkeä (7a) testaamassa. Harri flässäs ja Sami työsti sen. Ei kuulemma ollu läheskään 7a, eikä tosin näyttänykään siltä. Toisaalta reitti oli kuin Harrille tehty. Mun keskisormi alkoi turvota parin yrkän jälkeen ja sattu niveliin melko paljon, joten jätin reitin seuraavaan kertaan. Pitkän miehen pitkät jalat meinas olla tosi pahasti tiellä. Nyt ei sit kiivetäkään ainakaan viikkoon (eipä!), mutta onneks pääosa kiipeilykavereista lähtee Ahvenanmaalle reissuun niin ei kukaan houkuttele mihinkään. Hoitais nyt itsensä kuntoon, kun syksyn lähetyskelit alkaa olla jo lähellä.

Ei-niin-hieno ja pehmeä Teknokäki

Loppukanettina voin sanoa, että reissu oli hieno. Tosin olis voinu jättää väliin 2h harhailua autolla ja metsässä. Sentään kiivettiin tällä kertaa jotain... enkä saanu edes turpaan!! Kiitokset "Pandalle" ja "Martinalle" ! ;)

Vaasan reissu, 1. päivä

Lähdettiin kakspäiväselle boulderointireissulle Vaasaan Elinan ja Johanin kanssa. Tavoitteena oli esitellä ekana päivänä Hautuumaan laajaa tarjontaa ja toisena päivänä käydä kaikille uudella alueella Sundomissa. Minä ja Johan oltiin molemmat vietetty aikaa 27cragsissa, joten meille oli aika selvää mitä kaikkia reittejä haluttais kokeilla reissulla.

Elina kokeilee tossujen pitoa

Elina ja Johan alotti kiipeemällä hienon Dalle Magnificuen (6a), joka on ehdottomasti kolmen tähden släbi. En ite viittiny uhrata voimia aiemmin kiivetylle reitille, vaikka se hieno onkin. Eihän släbi voimia vie, mutta kun oli mieli jo muualla. Jatkettiin matkaa ja Johan oli kuin lapsi karkkikaupassa: joka puolella metsässä oli uusia kiviä ja hienoja reittejä. Seuraavalla kivellä oli Tarkkana kuin porkkana (6b+) ja Dildo's people (6c+), joista kiipesin molemmat. Tuntuipa hyvältä päästä melko helposti noista kahdesta vaikeempi, jolta olin kaks kesää sitten ottanut pakit kaverin kiivetessä sen mun nenän edessä. Yeah!

Missäs ne otteet on?

Tähän väliin tulee kappale avautumista siitä että ei koskaan saa lähteä reissuun vanhalla sloupista printatulla topolla, vaan olis pitäny jaksaa printata se kuvatopo kaveriks 27cragsista. Sai vähän arvailla reittien olemusta tai linjan kulkua kivellä. Huoh! No, ei onneks annettu liikaa haitata itse asiaa. Ens kerralla sit...

Kiivettyämme jonkun nimettömän reitin Sirkus-kiveltä mentiin sit ekalla päässäni pyörivälle projektille, Korkeajännitykselle (7a+). Fiksuna miehenä repäsin vasemman etusormen haavan lähes samantien auki ja fyysinen kipu tunki tajuntaan pudottaen parhaimmat yrkät keskikertasiks hipistelyiks. Turhauduin ja otti päähän. En saanu kunnon vetoa siihen reiliin, kun olis just pitäny krimpata vasemmalla kädellä sitä pitkää muuvia varten. Luovutin ja siirryttiin kiipeemään kiven toiselle puolelle.

Otti päähän. Elina ja Johan kiipes Helsinki City Boyn (6a+) melko nopeesti ja päätin testata Cheesy Gayta (7a). Mielessä oli turhautuminen ja kipu, joten ei meinannu tulla reitistä mitään. Johan testas reittiä ja sai samantien hyvän yrkän aikaan. Testasin samalla betalla ja sain jo osuman kanttiin. Elina hoksas pikku poketin vasurille ja pian jo mies seisoi kiven päällä. Eka 7a plakkariin ja olin taas kuin itse aurinko. Anteeksi kiipeilykavereille henkinen kypsymättömyyteni ja kiitos kärsivällisyydestä. Elinan sisko Anni oli tullu myös kattomaan meidän touhuja ja mentiin takaspäin. Anni oli ollu jokusen kerran meidän kanssa köysittelemässä, mutta ei ollu boulderoinu koskaan pihalla. Helpoin reitti mikä löydettiin oli Dalle Moyen (5). Kengät vaan jalkaan ja kokeilemaan. Kolmen asiantuntijan sekavilla neuvoilla kiipeilytettiin Annia jonkun aikaa siinä, kunnes tyttö toppas reitin onnistuneesti. Todella hyvin ekakertalaiselta! Johan vetäs nätisti Bidoigtin (6b) siinä sivussa.

Vaihdettiin sektoria ja kysyin varovasti jos semmosta yhtä vähän tiukempaa sopis kokeilla. Tiesin että metsässä oli semmonen reitti, jossa ei tarttis krimpata vasemmalla, vaan roikkua kanteissa ja shiftata jalkoja. Muut lupas että voidaan mennä kattomaan. Rämmittiin metässä ja hyttyset löys meidän ennen kuin löydettiin kivet. Johan viritteli salamaa kohdalleen, kun totes että tästä linjasta on pakko saada kuvia kun sitä kiivetään. Elinan kanssa aseteltiin pädit ja aloin hiomaan Uberhänkin (7b) muuveja kuntoon.

Olin tankannu ruokaa hyvin ABC:n noutopöydästä, joten olo oli vahva vasemman käden etusormea lukuunottamatta. Eka yrkkä oli perinteisesti ihan surkee ja tipuin kantista lähes heti. Ei näin. Vähän keskittymisharjoituksia ja uus yrkkä päälle. Kaikki meni niin kauan hyvin, kunnes käsi lipes kantin toiselta puolelta. Rymähdin nätisti selälleni kivelle ja tipuin Elinan käsien kautta kivien väliin. Ei ainakaan voi yrityksen puutteesta syyttää! Lonkka ja olkapää otti vähän damagea ja päätettiin lisätä yks pädi lisää edellisen alastulon kohdalle. Kolmas yrkkä toi palkinnon. Nyt kun kipu toi lisää adrenaliinia, niin onnistuin roikkumaan kuin hullu, tekemään yhden hienon manttelin ja muutenkin rauhallisen suorituksen. Yeah! Ei tuntunu ehkä niin vaikeelta kuin mitä olis pitäny, mutta toisaalta beta oli hyvin tiedossa ja reitti on mun tyylinen. Mietin vähän jälkeen että däppäskö perse siihen sivulla olevaan pikkukiveen, mutta videotarkistuksen jälkeen todettiin että ei vaikuttanu reitin kiipeämiseen.

Elina kiipee

Kaikki alkoi olemaan melko puhki 7h kiipeilysessiosta, joten työstettiin vielä Hausfrauta (6b) ja Sex dreamia (5+) stand starttina kun en hienon topon vuoks tajunnu sen olevan sit startti. Kehitin Annille vielä yhden uuden helpon ongelman, jonka putsasin "Pulkkisen Villen tyylillä". Pian saatiin seurueen viimeisenkin jäsenen kiipeilyinto pois ja oli aika kääntää auton nokka kohti majapaikkaa ja mennä palautumaan toista päivää varten.

Uutta videota ja projektia

Aluksi pitää kehua video- ja valokuvausmestari Johania, joka väsäs meidän maanantaisesta Sarvivuoren reissusta mahtavan videon, joka löytyy osoitteesta: http://www.vimeo.com/26461606

Aivan mahtavaa settiä. Kiitos!

Käytiin vähän ulkoilemassa Kymppikivellä. Näytettiin Harrin kanssa kiven klassikkoreittejä ja Johan oli tyytyväinen, vaikka Mr. Bobby ei antautunutkaan tänään. Hienoa saada länsinaapuri vakuuttuneeks, että kyllä meilläkin hienoja linjoja riittää, kun on ensin kuolannut Johanin videoissa esiintyviä uusia, hienoja reittejä.

Päätettiin vielä käydä kattomassa Keltinmäessä sijaitsevaa kattoa, jonka Pitkäsen Heikki löysi löytöretkensä aikana. Eipä alkuun vaikuttanut olevan mahdollinen, mutta Harri kehitteli siihen aika napakkoja muuveja. Pääsin itekin melkeen lipan alle, mutta siitä yli meneminen on vielä toistaseks mysteeri. Mutta pitää olla projekteja! Ei sillä että sen ite kiipeisin lähiaikoina, mutta kyllä nyt kaveria pitää käydä spottaamassa kun se toteuttaa mielitekojaan. Kuvamestari sai vielä hienoja roikkumiskuvia lisäsalaman kanssa, pitänee linkittää niitä tänne kun Johan saa ne blogiin asti.

Toimintaa Kymppikivellä

Kunnon kiipeilijä ei sadetta pelkää. Vaikka kaupungissa vähän satelee, niin sehän ei vielä tarkoita että kivet olis märkiä. Porukka kyytiin ja kiville! Vähän kieltämättä pelotti kun ajeltiin ja koko ajan tuulilasiin tippu vettä. Kymppikivi oli kumminkin kiivettävissä, vähän tihutti välillä.

Sami ja Vitsa

Kiivettiin vanhoja klassikoita Pelko-kiveltä ja testattiin vähän tiukempien reittien lähtöjä. Harri ja Aaro keksi hyvän betan Pelko-reitin alkuun. Vitsa (6c), Gulma (6a) ja Perheongelma (6a+) joutui antautumaan useita kertoja. Kiipesin myös Puhalluksen (6b) vain muistaakseni ettei se ollukaan hieno reitti.

Hanna kiipee samaisella reitillä

Siirryttiin Mr. Bobby-kivelle ja näytettiin Samin kanssa mallia parin erimittasen miehen tavoista kiivetä kiven nimikkoreitti. Ei menny niin kuin elokuvissa, mutta meni kuitenkin. Meidän paikalla ollessamme Harri kiipes reitin ensimmäistä kertaa ja tietojen mukaan reitti antautui myös Aarolle. Onnittelut uusista seiskoista!

Testasin myös vieressä olevaa Halinallea (6c+), johon kehitin tosi hienon pitkän miehen erikoisen. Betan idea: perse ylös maasta, vedä pitkä veto kanttiin, roiku kantissa, matchaa ja puske paino jalan päälle. Uus merkintä tikkilistalle ja kotiin. Meinas tulla pikku kiire että ehti hierojalle klo13:ksi suihkun kautta, mutta jäihän siihen vielä minuutti aikaa maisemien katseluun :)

Lisää tätä, oli kivaa!