Vekkuli

On ollut kyllä säiden puolesta huonoin kesä pitkään aikaan. Kunnon kiipeilysessioitakaan se ei oo oikein mahdollistanut, joten ulos pitää mennä vaikka ei olis kovaa lähetysfiilistä päällä. Kyllä se fiilis siitä tulee. Näin ajattelin sunnuntaiaamuna, kun oli puhe että Elina lähtee spottaamaan mua Vekkulille (7a+) jos mä poimin sen kanssa mustikoita. Kiipeilyn hyvä puoli on myöskin se, että tulee nähtyä missä päin metsiä on marjoja ja missä ei. Viime viikolla laitoin merkille että Korpilahdella on mustikoita melko reippaasti.

No, itse asiaan: mun ongelma Vekkulilla on aina ollu jalkojen pysyminen kiinni eikä oo oikein ollut ideaakaan mitä siinä sitten tekis kun saan ruhonsa ylös. Pari kertaa reissujen viimeisenä boulderina oon kokeillu reittiä, mutta eihän tämmönen hernekeppi saa itteään ylös melko napakalta 7a+:n boulderilta kun voimat on eka tuhlattu muualla. Joten tämän päivän session idea oli käydä hakkaamassa päätä siihen kiveen niin kauan kunnes a) reitti menee tai b) voimat loppuu.

Aggression keräämisen ja parin ekan surkeen yrkän jälkeen rupesin miettimään käymään läpi omia virheitä ja eliminoin niitä yks kerrallaan. Ensin piti saada jalat pysymään kiinni kivessä. Muutin sit betassa sen mihin vasemmalla kädellä vedetään, kun se krimppi vasemmalla ei oikein houkuttanut. Lopputulos oli että vasuri meni siihen mihin oikee piti vetää. Jonkun ihme roikunnan kautta siirtelin käsiä vuorotellen kunnes sain ne oikein, toisen jalan bulgen päälle ja sit oikeen käden kanttiin. Loppua ei kukaan halua kämmätä, kun ei tiedä pääseekö sinne samalla sessiolla enää uudestaan ja ylikorostetun voimallisten sloupperivetojen jälkeen mies nousi kiven päälle. Kiipeilykengät pois jalasta ja mustikkaan. 

Ainahan se on kiva päästä kiipeemään ja edistyä projekteissa. Ei se toppaaminen ole se juttu, vaan se kun yrittäminen tuottaa tulosta ja projektit etenee edes vähän. Kyllähän aina nousee hymy huulille kun joku kovempi reitti menee. Henkistä kehitystä on myös tapahtunut ja oon päässy harrastuksen kanssa vähän paremmin sinuiks. Suorittamisen paine alkaa olla kohta taaksejäänyttä elämää, ainakin pääpiirteittäin. Pitää varmaan kohta harkita blogin nimen vaihtamista :)

Kiitos Elinalle kärsivällisyydestä ja vinkeistä! 

Sunnuntaiaamun sessio

On tullut taas pidettyä hiljaistaeloa niin kiipeilyn kuin blogaamisen suhteen. Omaan tyyliini kuuluvalla "liian kovaa, liian paljon"-treenaamisella pidin huolen siitä että tuli taas saatua aikaan pakollinen tauko. Viime syksystä olin sentään oppinut sen, että jos en heti pidä kunnon lepoa heti niin jossain vaiheessa on edessä jopa kuukausien tauko. Harva järkevä asia on hauskaa, mutta usein lopputulos on parempi silloin kun hyväksyy tosiseikat, toteaa tilanteen ja menee sen pienimmän pahan kautta.

Nyt selvittiin siis noin kuukauden huililla, kun sormien nivelet alkoi kipeytyä krimpatessa ja pinchatessa. Kuukauden aikana oli aikaa ajatella oman treenaamisen muuttamista kestävämpään suuntaan: lyhyemmät sessiot, järkevämmät yrkät ja lopettaminen ajoissa. Myös mun päänsisäisestä pakosta, ajatuksesta kiivetä kovaa, pitää päästä eroon. Tajusin että jos jatkan näin, niin jossain vaiheessa menee joku paikka lopullisesti rikki. Mieluummin kiipeän vähän vähemmän ja helpompia reittejä kuin että kiipeäminen loppuu kokonaan. Jos sitä pyrkis kränkkäämisen sijasta nauttimaan vaan itse kiipeilystä.

Palasin ulkokiipeilyn pariin sunnuntaiaamun sessiolla Korpilahden seudulle Samin kanssa. Idena oli lähinnä vältellä krimppaamista ja päästä vähän halimaan kiveä. Olin tosin kattellu 27cragsista hienon näköstä kanttia "Eppu the Great" (7b), mutta noin kuukauden tauolla ei kovinkaan suuria saumoja. Käytiin eka Uniikilla ottamassa pari yrkkää, mutta otti sen verran sormiin että lopetin ekan yrkän jälkeen. Lämpötila oli muutenkin sitä luokkaa, että ehkä syksymmällä uudestaan.

Sami @ Eppu the Great

Eppu the Great oli siistin näköinen ehkä 35-40 asteen hänkkäävä tuplakantti, josta tuli mieleen Vaasan Uberhänk. Eppu ei tosin oo niin pitkä, mutta muuten samantyylinen. Yritin alkuun perinteisellä tavalla, pitkillä vedoilla kanttiin. Kun pelkkä dynaaminen voimaboulderointi ei riittänyt, piti keksiä jotain muuta. Sami kehitti hienon huukkibetan, joka osoittautui hyväks avuks. Tosin lämpimän kelin ansiosta mun vasurin veto sloupperikanttiin jäi kolmella sormella hintsusti kiinni. Kerrankin en päästäny irti, vaan korjasin otteen samantien paremmaks. Reitti siis meni ehkä 10:lla kunnon yrityksellä ja saattoi olla vähän pehmee, mutta aivan mahtavaa ja voimallista kiipeilyä. Lyhyempi jannu saattaa tosin tarvita pari pädiä alle, että yltää lähtöotteisiin :)

Sami ja beta nro. 2

Helteessä

Saatiinpa vihdoin kiipeilijän painajainen eli kunnon hellekelit myös Keski-Suomeen. Kun Johan tuli meille viikonlopuks kiipeemään, niin mittari näytti jotain +24. Mutta kun mennään kiipeemään, niin mennään kiipeemään.

Päätettiin heittää vähän rundia aloittaen Sarvivuoresta. Johan teki yrkkiä Jännälle Tarzanille (6b+), mutta kelit ei oikein sallineet muita kuin läheltä piti-yrkkiä. Kädet lähmääntyi heti ekasta vedosta ja mankkaa kului. Elina yritti jälleen kiivetä Jännän äärellä (6b+). Toppimuuvi ensin kuntoon ja sitten kokonaissuoritukseen. Muutamalla vedolla Elina sai reitin kiivettyä. Päätettiin pian jatkaa matkaa Näätäkivelle, kun Elinalla ja Johanilla oli molemmilla työn alla Robin Hood. Itse testasin vasemmalta lähtevää istumalähtöä, mutta jalat meinas olla tiellä. Samin neuvottua vasurin jalkaotteen sain pyllyn lopulta ylös. Seuraavalla vedolla kiipesin Robin Hoodin originaalin istumalähdön (7a?). Nyt kun lähtö menee käytännössä joka kerta, niin vois alkaa työstämään Paskoja Kompiaisia (7b+) joka on nyt siis hyppyä vaille kiivetty. Robin Hood ei muille kun Samille ja mulle tänään antautunut. Kävin kokeilemassa myös Syyshämärää (7b), josta selvis että laiha poika on sen verran voimistunut että reitti vois olla jopa kiivettävissä syksyllä paremmille kitkoilla (alle +24) ja tuoreilla voimilla.

Melko hikistä...

Matka jatkui Fortellle jossa käytiin testaamassa JJ Clubia (6b). En tiiä millä idealla päätettiin mennä sinne, kun kelit oli mitä oli. Pari kokeilua ja kotiin. Kun mieli vielä kiipeis, mutta ruumis ei enää oikeen niin tulee tehtyä tyhmimmät päätökset. Elina jäi kotiin ja jatkettiin Johanin kanssa vielä Rantasipille. Ei enää hirveästi ollut paukkuja, mutta muutama helpompi kiivettiin pois kunnes molemmilla särki käsiä. Ens kerralla lyhyempi sessio?

Seuraavana päivänä reissu Kanavuoreen ei mennyt yhtään sen paremmin. Kaikki otteet piti kuivata ja sloupperit pysy silti märkinä. Boulderpajakin näytti olevan kiinni, mutta kaikki oli kyllä sen verran rikki että hyvä ettei päästy rääkkäämään itteämme sinne. Nyt vois olla pari välipäivää ja sitten uusiin seikkailuihin.

Käytiin Johanin kanssa hakemassa Fillaria vierailevan tähden tikkilistalle ja mulla oli ideana kiivetä Huuto (6c), johon olin viimeks kehittäny jonkinlaisen betan. Fillarissa Johan sai tosi hyvää edistystä aikaan, mutta päätettiin jättää ehkä viikonloppuun. Huuto meni mulla kolmannella, eikä se loppujen lopuks niin vaikeelta tuntunutkaan. Hieno reitti! Hyvää treeniä päälle ja mielelle.

Paasivuoren kautta mentiin Keljoon hyppimään Vitosen dynoa (6b+). Sain toisella menemään, eikä sormi vihoitellut yhtään. Hyvä. Johan sai monta kertaa topista kiinni, mutta "sikari" jäi puuttumaan. Harmittaa kaverin puolesta, kun on parikin reittiä vain loppusilausta vailla. Mutta reissua on vielä jäljellä ja tikkilistaa tullaan kartuttamaan kyllä. Se, että millä reitillä, selviää viikonloppuna.

Siinä se kävi, mutta ei vaan jäänyt.

Note to self: älä mene Paasivuoreen kesällä. On vaan liian kuuma ja aikuisten oikeesti huono kitka.

Onhan tässä tullu viime aikoina kiivettyä. Reissuista en oo jaksanu hirveesti kirjotella, kun en oo juurikaan ottanu kuvia. Ja kuka mun tekstejä ilman kuvia lukee? :)

Tänään käytiin Elinan, Anssin ja vuotuiselle vierailulleen Suomeen saapuneen Ruotsin vahvistuksen, Johanin, kanssa Sarvivuoressa. Elinalla oli pari aika lähellä toppaamista ollutta projektia ja Johanillakin pari reittiä mitä halus käydä yrkkäämässä. Lähdin mukaan retrokiipeämään ja antamaan betaa. Mikäs siinä nättinä päivänä. Ja ehkä sitä ehdittäis käydä vielä katsomassa Mikkosen Ollin uusia seiskoja, Drogoa (7a) ja Tyrionia (7a).

Aurinko paistoi ja hauskaa oli. Elina kiipes Pajatson (6b+) vähän muuveja kertailemalla ja muutamalla kunnon yrkällä. Jännän äärellä (6b+) oli tosi lähellä antautua, sormet ei vaan pysyny topissa. Johan kiipes Tarzanin (6a+) ja Jännä Tarzan (6b+) oli lähellä myös. Anssi oli tuottanut Pajatson viereen uuden Havuja prkl (6a), joka flässättiin porukalla. Kiva lisäys reittien joukkoon, kun ei kipua areten yli ennen kuin aivan topissa. Yritin luoda Johanin ascenttiin alkuperäisen kaltaista tunnelmaa mäiskimällä havuilla takapuoleen.

Action-kuva Jännältä Tarzanilta

Lähdettiin kohti Tatun uutta reittiä Mörrimöykky-kivellä. Näytin Anssille joskus 2010 syksyllä mun ja Pekan kiipeämän reitin "minikaton" vieressä. Syötiin eväitä ja spottailtiin Anssia vuorotellen. Tais olla kuitenkin jo toinen yritys, kun vahvaan kuntoon itsensä treenannut Anssi repäs toisen lähtöotteen irti. Enpä laitakaan sitä reittiä 27cragsiin, kun se vaikeutu kertaheitolla. Tatun uus reitti ei parin yrkän jälkeen vaikuttanu enää mielenkiintoselta, joten päätettiin lähteä kotiin ja jatkamaan kiipeilytouhuja huomenna Kaniksessa tai 28.7:lla.

Boulderpajan avajaiset

Pitkän odotuksen jälkeen päästiin osallistumaan Jyväskylän uuden sisäkiipeilypaikan, Seppälään nousseen Boulderpajan, pienimuotoisiin avajaisiin. Kaikkihan kivien halimisen ystäväthän ovat odottaneet tätä kuin kuuta nousevaa ja nyt päästiin vihdoin katsomaan mitä Lukkarin Jyrki on saanut aikaiseksi Suomi-Soffan vanhaan varastotilaan.

Elina uusilla reiteillä

Mitä tästä nyt voi sanoa, onko parempaa tapaa viettää perjantai-iltaa kuin kiivetä seuran omalla porukalla uusia reittejä, hapuilla uusia otteita ja tehdä tossuilla mustia viiruja täysin koskemattomiin seiniin? Tiedän, että on ihmisiä jotka keksii perjantai-illalle muutakin aktiviteettia, mutta viime perjantaina oltiin kyllä aika ytimessä. Kun alkoi lihakset pumppaamaan, saattoi vain istua uusille sohville ja vaihtaa kavereiden kanssa kuulumiset ja parhaat jutut. Ei ihme, että 3,5h meni kuin siivillä ja päivän huipennukseksi tajusin lähteä vielä ajoissa pois ennen kuin olin aivan rikki. Mahtavaa.

Kiitokset Lukkarin Jyrkille uuden caven perustamisesta! Toivottavasti maanantaina julkaistavat hinnat on vielä kohdillaan, niin kehtaa itsekin alkaa tukemaan taloudellisesti uutta keiviä.

Ps. Oli siellä muunkin värisiä seiniä ja erilaisia profiileja. Olin vaan niin liekeissä, että kuvien ottaminen jäi vähemmälle.

"Kiipeilykuntoon syksyksi"-projekti on jatkunut päämäärätietoisesti. Käytiin poikain kanssa katsomassa Uniikilla (7c), että miten se taipuu ja pari muuta reissua on pitänyt sisällään vähän realistisempia reissuja. Voihan sitä käydä välillä kovempiakin reittejä kokeilemassa ja kyllähän se kehittää, mutta ainakin mun psyykeelle on hyvä topata uus reitti edes toisinaan. Vaikka kaikki harjoittelu ja harrastaminenhan on kuin laittais rahaa pankkiin, joka realisoi itsensä myöhemmin, right?

Sami ja Uniikki

Aiemmin kiivettyjen reittien lisäksi on tullut kiivettyä vain yksi reitti. En tiedä minkä takia Super Changoo (6c) on ollu mulle niin vaikee? Pari vuotta sitten väitin kivenkovaan vastaan Turusen Pekalle, etten pysty muka nostamaan jalkaa korkeelle kun se kuulemma "tuo mut niin ulos seinästä". Nyt onnistuneella yrityksellä huomasin tehneeni just niin, vaikka ajatus oli aivan toisenlainen. Aivan samahan se on mitä suunnittelee tekevänsä, tositilanteessa tekee kuitenkin toisin :)