Vaasan reissu, 1. päivä

Lähdettiin kakspäiväselle boulderointireissulle Vaasaan Elinan ja Johanin kanssa. Tavoitteena oli esitellä ekana päivänä Hautuumaan laajaa tarjontaa ja toisena päivänä käydä kaikille uudella alueella Sundomissa. Minä ja Johan oltiin molemmat vietetty aikaa 27cragsissa, joten meille oli aika selvää mitä kaikkia reittejä haluttais kokeilla reissulla.

Elina kokeilee tossujen pitoa

Elina ja Johan alotti kiipeemällä hienon Dalle Magnificuen (6a), joka on ehdottomasti kolmen tähden släbi. En ite viittiny uhrata voimia aiemmin kiivetylle reitille, vaikka se hieno onkin. Eihän släbi voimia vie, mutta kun oli mieli jo muualla. Jatkettiin matkaa ja Johan oli kuin lapsi karkkikaupassa: joka puolella metsässä oli uusia kiviä ja hienoja reittejä. Seuraavalla kivellä oli Tarkkana kuin porkkana (6b+) ja Dildo's people (6c+), joista kiipesin molemmat. Tuntuipa hyvältä päästä melko helposti noista kahdesta vaikeempi, jolta olin kaks kesää sitten ottanut pakit kaverin kiivetessä sen mun nenän edessä. Yeah!

Missäs ne otteet on?

Tähän väliin tulee kappale avautumista siitä että ei koskaan saa lähteä reissuun vanhalla sloupista printatulla topolla, vaan olis pitäny jaksaa printata se kuvatopo kaveriks 27cragsista. Sai vähän arvailla reittien olemusta tai linjan kulkua kivellä. Huoh! No, ei onneks annettu liikaa haitata itse asiaa. Ens kerralla sit...

Kiivettyämme jonkun nimettömän reitin Sirkus-kiveltä mentiin sit ekalla päässäni pyörivälle projektille, Korkeajännitykselle (7a+). Fiksuna miehenä repäsin vasemman etusormen haavan lähes samantien auki ja fyysinen kipu tunki tajuntaan pudottaen parhaimmat yrkät keskikertasiks hipistelyiks. Turhauduin ja otti päähän. En saanu kunnon vetoa siihen reiliin, kun olis just pitäny krimpata vasemmalla kädellä sitä pitkää muuvia varten. Luovutin ja siirryttiin kiipeemään kiven toiselle puolelle.

Otti päähän. Elina ja Johan kiipes Helsinki City Boyn (6a+) melko nopeesti ja päätin testata Cheesy Gayta (7a). Mielessä oli turhautuminen ja kipu, joten ei meinannu tulla reitistä mitään. Johan testas reittiä ja sai samantien hyvän yrkän aikaan. Testasin samalla betalla ja sain jo osuman kanttiin. Elina hoksas pikku poketin vasurille ja pian jo mies seisoi kiven päällä. Eka 7a plakkariin ja olin taas kuin itse aurinko. Anteeksi kiipeilykavereille henkinen kypsymättömyyteni ja kiitos kärsivällisyydestä. Elinan sisko Anni oli tullu myös kattomaan meidän touhuja ja mentiin takaspäin. Anni oli ollu jokusen kerran meidän kanssa köysittelemässä, mutta ei ollu boulderoinu koskaan pihalla. Helpoin reitti mikä löydettiin oli Dalle Moyen (5). Kengät vaan jalkaan ja kokeilemaan. Kolmen asiantuntijan sekavilla neuvoilla kiipeilytettiin Annia jonkun aikaa siinä, kunnes tyttö toppas reitin onnistuneesti. Todella hyvin ekakertalaiselta! Johan vetäs nätisti Bidoigtin (6b) siinä sivussa.

Vaihdettiin sektoria ja kysyin varovasti jos semmosta yhtä vähän tiukempaa sopis kokeilla. Tiesin että metsässä oli semmonen reitti, jossa ei tarttis krimpata vasemmalla, vaan roikkua kanteissa ja shiftata jalkoja. Muut lupas että voidaan mennä kattomaan. Rämmittiin metässä ja hyttyset löys meidän ennen kuin löydettiin kivet. Johan viritteli salamaa kohdalleen, kun totes että tästä linjasta on pakko saada kuvia kun sitä kiivetään. Elinan kanssa aseteltiin pädit ja aloin hiomaan Uberhänkin (7b) muuveja kuntoon.

Olin tankannu ruokaa hyvin ABC:n noutopöydästä, joten olo oli vahva vasemman käden etusormea lukuunottamatta. Eka yrkkä oli perinteisesti ihan surkee ja tipuin kantista lähes heti. Ei näin. Vähän keskittymisharjoituksia ja uus yrkkä päälle. Kaikki meni niin kauan hyvin, kunnes käsi lipes kantin toiselta puolelta. Rymähdin nätisti selälleni kivelle ja tipuin Elinan käsien kautta kivien väliin. Ei ainakaan voi yrityksen puutteesta syyttää! Lonkka ja olkapää otti vähän damagea ja päätettiin lisätä yks pädi lisää edellisen alastulon kohdalle. Kolmas yrkkä toi palkinnon. Nyt kun kipu toi lisää adrenaliinia, niin onnistuin roikkumaan kuin hullu, tekemään yhden hienon manttelin ja muutenkin rauhallisen suorituksen. Yeah! Ei tuntunu ehkä niin vaikeelta kuin mitä olis pitäny, mutta toisaalta beta oli hyvin tiedossa ja reitti on mun tyylinen. Mietin vähän jälkeen että däppäskö perse siihen sivulla olevaan pikkukiveen, mutta videotarkistuksen jälkeen todettiin että ei vaikuttanu reitin kiipeämiseen.

Elina kiipee

Kaikki alkoi olemaan melko puhki 7h kiipeilysessiosta, joten työstettiin vielä Hausfrauta (6b) ja Sex dreamia (5+) stand starttina kun en hienon topon vuoks tajunnu sen olevan sit startti. Kehitin Annille vielä yhden uuden helpon ongelman, jonka putsasin "Pulkkisen Villen tyylillä". Pian saatiin seurueen viimeisenkin jäsenen kiipeilyinto pois ja oli aika kääntää auton nokka kohti majapaikkaa ja mennä palautumaan toista päivää varten.

Uutta videota ja projektia

Aluksi pitää kehua video- ja valokuvausmestari Johania, joka väsäs meidän maanantaisesta Sarvivuoren reissusta mahtavan videon, joka löytyy osoitteesta: http://www.vimeo.com/26461606

Aivan mahtavaa settiä. Kiitos!

Käytiin vähän ulkoilemassa Kymppikivellä. Näytettiin Harrin kanssa kiven klassikkoreittejä ja Johan oli tyytyväinen, vaikka Mr. Bobby ei antautunutkaan tänään. Hienoa saada länsinaapuri vakuuttuneeks, että kyllä meilläkin hienoja linjoja riittää, kun on ensin kuolannut Johanin videoissa esiintyviä uusia, hienoja reittejä.

Päätettiin vielä käydä kattomassa Keltinmäessä sijaitsevaa kattoa, jonka Pitkäsen Heikki löysi löytöretkensä aikana. Eipä alkuun vaikuttanut olevan mahdollinen, mutta Harri kehitteli siihen aika napakkoja muuveja. Pääsin itekin melkeen lipan alle, mutta siitä yli meneminen on vielä toistaseks mysteeri. Mutta pitää olla projekteja! Ei sillä että sen ite kiipeisin lähiaikoina, mutta kyllä nyt kaveria pitää käydä spottaamassa kun se toteuttaa mielitekojaan. Kuvamestari sai vielä hienoja roikkumiskuvia lisäsalaman kanssa, pitänee linkittää niitä tänne kun Johan saa ne blogiin asti.

Toimintaa Kymppikivellä

Kunnon kiipeilijä ei sadetta pelkää. Vaikka kaupungissa vähän satelee, niin sehän ei vielä tarkoita että kivet olis märkiä. Porukka kyytiin ja kiville! Vähän kieltämättä pelotti kun ajeltiin ja koko ajan tuulilasiin tippu vettä. Kymppikivi oli kumminkin kiivettävissä, vähän tihutti välillä.

Sami ja Vitsa

Kiivettiin vanhoja klassikoita Pelko-kiveltä ja testattiin vähän tiukempien reittien lähtöjä. Harri ja Aaro keksi hyvän betan Pelko-reitin alkuun. Vitsa (6c), Gulma (6a) ja Perheongelma (6a+) joutui antautumaan useita kertoja. Kiipesin myös Puhalluksen (6b) vain muistaakseni ettei se ollukaan hieno reitti.

Hanna kiipee samaisella reitillä

Siirryttiin Mr. Bobby-kivelle ja näytettiin Samin kanssa mallia parin erimittasen miehen tavoista kiivetä kiven nimikkoreitti. Ei menny niin kuin elokuvissa, mutta meni kuitenkin. Meidän paikalla ollessamme Harri kiipes reitin ensimmäistä kertaa ja tietojen mukaan reitti antautui myös Aarolle. Onnittelut uusista seiskoista!

Testasin myös vieressä olevaa Halinallea (6c+), johon kehitin tosi hienon pitkän miehen erikoisen. Betan idea: perse ylös maasta, vedä pitkä veto kanttiin, roiku kantissa, matchaa ja puske paino jalan päälle. Uus merkintä tikkilistalle ja kotiin. Meinas tulla pikku kiire että ehti hierojalle klo13:ksi suihkun kautta, mutta jäihän siihen vielä minuutti aikaa maisemien katseluun :)

Lisää tätä, oli kivaa!

A new dyno in town!

Viikko on taas vierähtäny viime kirjotuksesta. Onhan tässä kiivetty, grillattu, uitu ja tehty kaikkea muutakin jännää, mutta ei oo tullu vaan kirjotettua niistä tänne. Toisaalta kuka mun puolivillasista reissuista haluaa muutenkaan lukea. Yhdenkin session voi tiivistää sanoihin: sain kaks muuvia enemmän tehtyä Herkuleksella. Puut oli saanu myös lähteä Näätäkiven maastosta, se tuli todettua yhdellä sessiolla.

Sami ja sorsat Näätäkivellä

Mutta tänään lähdettiin Sarvivuoreen näyttämään jokakesäiselle Suomen-kiertueelle saapuneelle ruotsin vahvistukselle, Johanille, Jyväskylän laadukasta kiipeilytarjontaa boulderoinnin muodossa. Elina ja Sami lähti meidän seuraks nauttimaan lämpimästä kesäpäivästä, +25 ja aurinkoa. Aloitettiin Mammutti-kiveltä, jossahan on jo muutama ihan hieno linja. Matkaa jatkettiin Tiikeri- ja Leijona-kiville, jossa on vielä lisää hienoja linjoja.

Kivaa oli ja Johan tykkäs. Kuulemma Suomessa on melko napakka greidi, vaikka kuulemma Göteborgissakin ei greidit ilmaseks tule. Erityisesti Johanille jäi mieleen Jännän äärellä (6B+), joka lähti miehen itse kehittämällä betalla.

Olin kiivenny ite lähinnä malliks, kun pääosa reiteistä oli joko mun tekemiä tai kakkostamia. Kysyin jos voitais käydä kattomassa mun dynoprojektia Darkroom-sektorilla. Joten pädit kantoon ja mäen päälle. Kuumuus vei vähän voimia, joten meinasin jättää homman sikseen. Muillakin alko olla virta vähän vähissä. Kiipesin jumpperin malliks, kun ei dynoilu tuntunu onnistuvan.

Sami testas dynoa ja keksi paremman jalkatekniikan siihen. Vähän kiehahti sisällä kun kaverin käsi osu jo mun toppiin laittamalle tikille. Eikun uudet ja kivuliaat Miurat jalkaan ja seinälle. Päästiin molemmat läpsimään reunaa Johanin ottaessa videota ja kuvia. Kovalla tsempillä ja muutamalla tosi lähellä olevalla yrkällä päästiin haluttuun lopputulokseen. Vähän itekin ihmettelin kun ote piti yhdessä dynossa ja mantteli ei tuntunu enää vaikeelta sitten lainkaan. Enää jäljellä oli nimen ja greidin pohtiminen. Yrkkien välissä oli puhuttu että kyllä näin hienolle reitille joku hieno nimi pitää antaa. Nimeks väännettiin Ilmahässäkkä ja greidiä tuntui olevan ainakin seiskan verran. Mutta koska pituutta on paljon ja tekniikka on vähän jännä, niin dyno tuntu ihan napakalta. Verrattuna muihin dynoihin ja sessioiden määrään päädyin 7A+:aan. Korjatkaa jos ootte eri mieltä. Nyt ei kun kipin kapin toistamaan reittiä, kyllä se sen verran hieno oli :)

Käytiin vielä Näätäkivellä, mutta 4-5h kiipeily vie vähän voimat. Ei mitään ihmeellisiä sulkia hattuun. Käytiin Fortella katsomassa, mutta sade päätti meidän puolesta että sessio loppuu tähän.

Legendaarinen Robin Hood

Sputnik ja dynaaminen meno

Tiistaina illalla päästiin tositoimiin taas pitkästä aikaa!

Kelit sattuivat hellimään meitä ja kun pelkona oli lähteminen Halsvuoreen köysittelemään, niin oli pakko yrittää järjestää jonkinsortin projektointiporukkaa. FB-yhteisössä olikin jo suunnitelma lähteä Muuratsaloon boulderoimaan, joten eikun viestiä foorumille ja kiville. Anton sattu myös kyselemään, jos lähtisin pihalle kiipeemään.

Juho ja Pekka oli odottelemassa meitä Fortella, olivat ajankulukseen kiivenneet JJ Clubia (vanhan koulukunnan 6b). Pädit oli valmiina, joten tossut jalkaan ja kokeilemaan. Perinteinen hermoilu johti flässin pilaamiseen, mutta tokalla meni. Hieno reitti, ei tosin kannata yrittää koko päivää, niin terävä se on. Paikalle osui autollinen muuta porukkaa, jotka oli menossa Herkules-sektorille. Eikun mukaan!

Juho ja Herkules

Herkulekselle kun päästiin niin todettiin että onpa sektorin nimilinja Herkules (7b) hienon näkönen: korkea ja sopivan hänkähtävä. Hirvee kasa pädejä alle ja työstämään. Välillä hinkattiin viereistä Matti Nykästä (6c). Juholle erityismaininta päivän hienoimmasta drop kneestä ja pannuista. Ei sitä joka päivä nää kun jätkä tippuu melkeen kuudesta metristä... No, Herkules ei vielä menny, mutta lupaili kyllä vähän. Alku meni kumman helposti, joten sehän saattais vielä mennä tänä kesänä --> uus reitti projekti-listalle.

Anton näyttää tekniikkaa Herkuleksella

Jatkettiin matkaa Sputnikille (7a), jossa kukaan ei ollu ennen käyny. Linja löyty melko nopeesti ja Tatu osu melkeen samantien paikalle selvittämään meille reittiä kiipeämättömille betat. Ite kattelin viereistä Aurinkokuntaa (korkee 7a släbi) "sillä silmällä" ja kokeilin alkuun, mutta ei lupaillu juurikaan. Liikaa adrenaliinia, pitänee purkaa ne Sputnikille eka. Poikaporukalla saatiin ideasta kiinni ja muutaman pehmeen yrkän jälkeen päätin kokeilla "kaikki peliin"-meiningillä, vaikka vanhan koulun pojat olikin sitä mieltä että toppaus kannattaa kokeilla ennen varsinaisia yrkkiä. Tein vähän vaistolla oikeella kädellä ekan heiton jälkeen myös toisen, josta oli luontevaa jatkaa oikeella myös kolmas heitto. Sitten pikku jalkojen liikuttelu ja vasemman käden ristiheitto. Jalat heilahti ilmaan, mutta enpä päästäny irti. Äkkiä jalat seinälle ja kantista kiinni. Yhtäkkiä mies seisoi kiven päällä ja tuli itekin ihmeteltyä, että mitäs äsken tapahtu. Ei ollu staattista, ei.

Sputnik

Lopussa testasin Aurinkokuntaa, mutta 1,5m ennen toppia tuntu loppuvan otteet kesken, joten reitti jäi seuraavaan kertaan. Hieno reitti, tosin vaatii just tietynlaisen mielentilan. Olipa hieno reissu, hienoja reittejä ja hieno porukka. Kiitos jätkät, tätä todellakin lisää!

Sen siitä saa kun hookkaa... (merkki onnistuneesta reissusta)

Pinsiö

Todettiin päätyvämme erinäisten vaiheiden kautta Tampereelle, joten päätin ehdottaa ajoissa rakkaalle vaimolleni rauhallista sunnuntaipäivän boulderointia Pinsiön boulderpuistossa. Valokuvatopot oli tosin jo printattu siinä vaiheessa. ;ustavalkonen printti ei oo paras mahdollinen 27cragsista tulostamiseen kun reitit ei meinaa näkyä, ainoastaan se mistä ne alkaa.

Pikkuisten vaikeuksien jälkeen löydettiin oikea tie ja käännyttiin risukasan kohdalta pikkutielle, josta Ramppikivi jo näkyi. Risukasoja oli tosin noin 100 siellä, joten saa olla tarkkana ettei aja ohi. Myönnän, ajettiin kerran pitkäks mutta vaan kerran.

Pinsiö on hieno paikka, sektorit on helppo löytää jos omaa yhtään suunnistajan luonnetta. Polku oli melko vahva, mutta suosittelen saappaita jokaiselle vierailijalle. Tekemistä sitten onkin melkein jokaiselle greidille. Kuten Sami asian hyvin ilmas, niin kyllä se tässä vaiheessa se 7a eniten kiinnostaa. Niitä olinkin laittanu korvan taakse tukun, jos yhtä pääsis kokeilemaan (toppaamaan).

Johtuen Elinan loukkaantumisesta ja toipumisesta, aloitettiin rauhallisesti kiipeämällä nimettömiä reittejä Tommin kiveltä ja päälle pari vitosta samalta kiveltä. Sitten ehdotin siirtymistä Normandia-sektorille aivan viereen, jossa odotteli hyväksi kehuttu Kulma-Pulma (7a). Pääsin aika äkkiä kärryille reitin kulusta ja tuhlasin flässin, jotta voin havaita että ei ne 7a:t aivan ilmaseks mene. Missä on mun projektointikaverit?? Rasitti kun piti itse keksiä kaikki beta, ei ollut uutta kaveria odottamassa takana pääsyä reitille ja kehittämään betaa eteenpäin. Jollain tyyliin seitsemännellä yrittämällä pääsin jo puoleen väliin kiveä ja kokeilemaan toppia. Olipa mukava huomata että sitä on kehittynyt toppaajana, joten toppaus ei tuottanut juurikaan ongelmia. Äijä ylös kiveltä ja pikku tuuletukset. That's the way to go.

Kiivettiin samalta sektorilta vielä se släbikikkailu ja testasin vähän sitä toista 7a:n kanttia, mutta surkeesta toposta ei oikeen voinu päätellä mihin se menee niin jätin sen seuraavaan kertaan. Päivän toisena voittona oli Elinan nopea palaaminen kiipeilyn ihmeelliseen maailmaan. Tauko näkyi vain pienenä epävarmuutena, mutta jos ihminen flässää 6b:tä niin ei sitä kovin huonossa kunnossa voi olla.

Lähdettiin Fanttikiven ja Ramppikiven kautta takaisin autolle ja kohti kylpylää. Suosittelen kaikille kiipeilyn jälkeistä kylpemistä kuumassa mineraalivesialtaissa. Toimii!

Tänne tullaan kyllä uudestaan isommalla porukalla. Tarvii projektointiporukan mukaan ja pari pädiä lisää Grand Slamia varten...

Projektointijuna @ Kuhanjulma

Näinhän se perinteisesti lähtee: soittele kavereille, sovi kyydit ja lähtöaika, käy töissä ja syö normaalisti. Sitten kun oot lähdössä liikkeelle, niin taivaalla on hemmetin isoja, mustia pilviä ja 2/3 sääpalvelusta lupaa sadetta tai ukkosta. Oujee!

Vielä viimeiseen kyytiinotettavan pihassa mietittiin, että mitä tehdään, kun Jyväskylän pohjoispuolella näytti olevan kaks asiaa: ukkosta ja 28.7. Kaikille oli aivan sama mihin mennään, joten päätin ratkaista että kyllä nyt mennään ainakin kattomaan. Jollain ruotsalaisella ihmetuurilla saderintama vois mennä just 28.7:n ohi ja voitais paikkautua Kuhanjulmalle projektoimaan. Tästä sais hyvän leffan trailerin: 5 äijää jotka haluaa kiivetä reitin, ukkosmyrsky, älyttömästi hyttysiä, suomalainen hulluus...

Puuppolan kohdalla alko sataa. Tikkakosken kohdalla manailtiin vuorotellen autossa ja katseltiin oikealle. Soitin Antonille ja se sano, että on just kääntyny Laukaantien risteyksestä sinne pienemmälle tielle ja siellä ei sada yhtään. Ei yhtään! Toivo heräs ja päätettiin ajaa loppuun asti. 200m ennen kun käännytään sinne pienelle hiekkatielle, niin lakkas satamasta. Ei oo totta. Parkkiksella mietittiin vielä hetki, kun vähän pisaroi, mutta heitettiin pädit selkään ja painuttiin maastoon. Käärmetutka Anton kärkeen ja menoks.

Kuhanjulma oli täysin kuiva, mutta lämmintä oli se +26 ja ilmankosteus varmaan 70%. Siis aivan täydellinen ilma kiivetä aretea, joka perustuu melko paljon kitkaan. Puhuttiin että tänään jos joku tuon kiipee, niin voi melkeen sanoa kiivenneensä 7b:n. Oli se sen verran lähmäinen. Ja hyttysiä oli ehkä miljoona, eikä pitkää paitaa voinu pitää päällä lämpötilan takia. Noh, pädit alle ja ilman kummempia lämmittelyjä yrkkäilemään. On se vaan hieno reitti, ei turhaan oo koko Suomen mittakaavassa klassikko.

Alkuun oli sellasta kesän ekan yrkkäilyn tyylistä, melko hermostunutta eikä jalitsut ollu tiedossa. Kaikki oli kattonu Kaukon Markon ascentin netistä monta kertaa (ja Kevin vielä muutaman kerran enemmän), joten tyyli oli suurinpiirtein selvillä. Vuorotellen työstettiin ja beta alko hahmottua. Jaliksetkin löyty ja merkattiin. Enää tarvii vaan kiivetä reitti. Äijä äijän jälkeen nous alkuotteille ja palas kohta jonon perälle odottamaan. Mietittiin noin 1h yrkkäilyn jälkeen, että mikä siellä kiven lähellä oikeen haisee. Se selvis aika äkkiä, kun vähän nuuhkas omaa kainaloa: suomalainen MIES x 5! Tuota kun pistäis pulloon ja myis, niin ei tarvis enää tehdä töitä.

Asiaa!

Kaikki sai tosi hyviä yrkkiä tehtyä, kun sai kuntoon mentaalisen luoton jalkojen pitävyyteen. Toppikahvakin alko saada läpsyjä osaksensa, mutta ei vaan pysyny. Pari kertaa osuin itekin 2-5 sormella sinne, mutta tuloksena oli vaan nahkojen jättäminen kiven päälle. Kolmas viimeinen yritys toi palkinnon, käsi vaan pysyi siellä ja loppu meni siinä hämmästyksessä. Tänään en sentään päästäny irti ihmetyksen voimasta. Mies kiven päälle ja vähän eläimellistä tuuletusta.

Ei olis haitannu, vaikka en olis kiivenny reittiä, sillä oli sen verran siistiä. Jutut oli aivan mahtavia ja kaikki sai työstettyä samaa ongelmaa kehittyen yrityksissään. Matkan varrella kehittyi myös termi projektointijuna jonon muotoisesta, intoa puhkuvasta mieslaumasta joka odottaa pääsyä kivelle uudestaan ja uudestaan. Junan sivutuotteena on maskuliininen hienhaju ja enemmän tai vähemmän huonot jutut. Tällasta lisää! Kiitos jätkät!