Uusia kivi ja kroonisia ongelmia

Jos Foreca ennustaa päivälle sadetta ja taivas on puoliks täynnä tummia pilviä, niin onko se syy olla lähtemättä kiipeemään? Kun jokainen on nyt miettinyt 0.1 sekunnissa vastauksen tuohon itsestäänselvään kysymykseen, niin voidaankin mennä itse asiaan.

Kävin jo pari viikkoa sitten rämpimässä Ruokkeella parin hassun karttamerkin perusteella katsastamassa jos sieltä löytyis jotain kiivettävää. Se reissu ei itsessään ollut mikään menestys, mutta kyllä sieltä lumentäyttämien saappaiden lisäks tarttui myös kuvat yhdestä kivestä johon saa kyllä reittejä, korkeutta joku vähän reilu 4m. Sinne siis suunnattiin Kevinin kanssa perjantai-illan kevyttä reitintekosessiota varten.

Joku kivellä on aiemmin käynyt, yhdestä kohtaan löytyi mankkajälkiä. Ko. henkilö saa ilmoittautua, jos haluaa, niin voidaan tapella reittien nimistä ja greideistä. Vilpittömät pahoittelut, jos julkistin jonkun ikioman salakiven.

No joka tapauksessa kaivettiin harjat esiin ja kyllähän niitä reittejä rupes löytymään. Mitään superihmeellistä ei kivelle syntynyt, mutta pari hyvää lämppäriä, pari hyvää reittiä ja yks kiva dyno. Dyno ei ole vaikea, mutta dynojen tapaan mukavan pituusriippuvainen. Joten kaikki aloittelevat dynoilijat, kivelle - mars. Lykkään koordinaatit 27cragsiin, niin tiiätte mihin mennä. Jos vaikeusastetta haluaa lisää, niin tekee istumalähdön alle ja hyppii sitten.

Tämä oli se hetki, johon allekirjoittaneen olis kannattanut lopettaa. Heitettyäni Kevinin kotia, päätin käydä vielä katsastamassa toisen porukan uudet reitit Laajavuoressa. Virhe! Kokeiltuani pari kertaa itselleni hyvin epätyypillistä istumalähtöä, tunsin vihlontaa alaselässä ja kiipeilyt olikin sitten siinä. Illan mittaan selkä kipeytyi vielä lisää. Nyt tätä kirjoitellessani totean, että ilmeisesti alaselän/lonkankoukistajien venyttely ei olis lainkaan paha homma kiipeilyn jälkeen. Etenkin kun suvussa ongelmaa esiintyy laajemmassa mittakaavassa. Vanhuus ei tule yksin.

Syyshämärässä

Pääsiäisen huilaamisen jälkeen päästiin taas tositoimiin, kun lähdettiin porukalla Näätäkivelle ihmettelemään. Itse olin valmistautunut katsomalla vimeosta video-betaa Syyshämärälle (7b, ss = 8b), jota on pitänyt jo hetken käydä kokeilemassa. Hieno ja voimallinen linja, joka olis hienoa saada kiivettyä. Tai edes eka muuvi. Kaikki ajallaan...

Alkuun kiivettiin kaikkea mahdollista muuta: lämmittelyä Rosvolla jne. Hienoa oli seurata vierestä, kun Kevin sai topattua aiemmin projektoimansa Rion. Ja Harri veti hienon heelhookin Rosvoon. Jatkettiin matkaa tien toiselle puolelle katsomaan projektia. Poikaporukalla ruvettiin kehittämään betaa vuorotellen. Mahtavaa hommaa! Äijää otti kiinni lähtöotteista ja äijää tuli alas. Harri sai ekan muuvin kunnolla tehtyä pari kertaa, mutta ei vielä kenelläkään ollut rahkeita yrittää toista muuvia kunnolla. Mutta kylläpä oli mukavaa.

Lopussa kiivettiin vielä se viereinen arete, jonka nimeä kukaan ei edelleenkään muista (6b+). Mahtava reitti kaikkine kikkailuineen. Kyllä meillä JKL:n seudulla riittää hienoa kiipeilyä. Nyt polttelee päästä kunnon voimilla Syyshämärälle. Jos nyt tekis kaikki alusta alkaen oikein, niin vois päästä jo kokeilemaan sitä toista muuvia. Hieno kesä on siis tulossa!

+ kivaa oli
+ hyvä porukka
+ hieno reitti
- mun plussat alkaa jo toistaa itseään

Kansainvälistä yhteistyötä

Tänään olikin viimeisen päälle mielenkiintoinen päivä. Olin jo aiemmin sopinut kiipeilystä ruotsalaisen kaverini Johanin kanssa, joka on ahkerasti vieraillut Suomen bouldereilla aina kun on tänne päin sattunut tulemaan. Kyllähän nyt sitä pitää lähteä näyttämään paikkoja, kun mies on kerta tänne asti saapunut, on tosi hyvä tyyppi ja saapahan siinä hyvän syyn kiivetä vähän itsekin.

Aamu näytti tosi nihkeeltä: sumua, vähän sateista ja kylmä. Ei hyvä. Noh, päätettiin kuitenkin tavata kaupungilla ja katsastaa miltä ne kivet näyttää. Forecan sedät oli kuitenkin luvannu hyvää keliä myöhemmäks päiväks. Odotellessa Jyväskylän parhaassa miesten hiustenleikkuupaikassa tukka lyhyemmäks ja Subissa 15cm täytettyä leipää naamariin, ettei virta lopu kesken ulkona.

Luotettuna oppaana sain valita 1-2 paikkaa, joihin mennään. Valitsin Kanavuoren alkuun, jossa tosin släbit ei ollu kerinny vielä kuivumaan. Kiivettiin molemmat se nelosen släbi, mutta päätettiin jättää Exodus odottelemaan kuivempia kelejä. Tutustutin Johanin Fillarin hienouksiin ja sitten kuulemma päästiin asiaan. Hetken työstön jälkeen kiipesin reitin kerran malliksi ja sitten spottasin/otin kuvia/annoin jonkinsortin vinkkejä. Päivä oli mitä parhain.

Ruotsalaisvahvistuksen huilatessa työstin Jujua, mutta edelleenkään ei ongelmakohta auennut. Pitänee kohta ruinata joku asiantuntija mukaan näyttämään kepillä mihin jalka ja käsi milloinkin pitää laittaa. Huoh. Siirryttiin  Rakulalle, jossa näytin mallisuorituksen (kun sattui nuo tossut olemaan mukavasti jalassa) toppaamalla ykkösellä. Johan sai hyviä yrkkiä Rakulaan, mutta säästeli itseään Fillarin työstölle, kun se oli kuulemma hienompi reitti. Ja onhan se kyllä hieno!

Kanavuoresta suunnattiin vielä cityboulderoimaan Salmirantaan, jossa Pitsalähetti (6c, ss = 7a) odotti innokkaita lähettäjiä. Pohdittiin jättää muut alueen reitit omaan arvoonsa ja keskittyä itse asiaan, alkoi olemaan sormien nahat jo melko ohkaiset. Ensin vähän eväitä naamaan kauniissa auringonpaisteessa lintujen laulaessa ja perhosten lennellessä. Tästä ei päivä parane. Herrasmiehenä annoin kaverin yrittää ensin kertomalla sen vähän mitä muistan viime kokeilukerralta (vuosi 2008 ja reitti ei silloin mennyt). Päätin itsekin kokeilla istumalähtöä ja hyvinhän se meni. Toppaamisen kanssa oli edelleen ongelma, tosin ylhäältä katsottuna löytyikin jotain käyttökelpoisia otteita ja toppaaminen alkoi hahmottua. Toinen yrkkäkään ei vielä tuonut vielä tulosta. Kolmannella sitten sainkin onnistuneen suorituksen tehtyä, piti hakea fiilistä kiipeämällä se yritys ilman paitaa.

Pitsalähettiä täytyy kyllä kehua reitin pituuden vuoksi, reitillä muuveja riittää ja toppaus on aika jännä. Ainakin omalla betalla vedettynä reitille osuu muutama tosi hieno muuvi, joten kannattaa käydä tsekkaamassa.

Johan & Pitsalähetti

No, se siitä reissusta. Kivaa oli, hyviä kuvia saatiin ja kiipeilyn riemua riitti. Tuli myös naurettua itsensä kipeäks, kun kerrottiin kilpaa kiipeilyjuttuja ja kaikkea muuta hauskaa mitä kohdalle on osunut. En tosin ollut mikään hyvä opas, kun olin itse se, joka kiipes kaikki reitit. :) Harmitti kaverin puolesta, kun niin lähellä käytiin ennen kuin aika & voimat loppui kesken. Mutta ens reissulla käydään poimimassa jo harjoitellut reitit pois kuljeksimasta. Eihän se reittien pääseminen ole pääasia, vaan itse kiipeäminen? Eihän?

+ Seura ja jutut
+ Sää
+ Uusi nousu

Knocking down old projects

No hei!

Taas tuli hyödynnettyä aurinkoinen, mutta vähän tuulinen päivä parhaalla mahdollisella tavalla. Töiden jälkeen karattiin Kanavuoreen katsomaan, jos ahkera venyttely ja krimppivoiman harjoittelu olis tuottanu tulosta Jyväskylän sektoreiden helmellä: Rakula-sektorilla. Allekirjoittaneen mielessä kummitteli Rakulan (7a) ensimmäinen onnistunut nousu, kun viime syksynä onnistuin jotenkin tippumaan siitä oikean käden krimpistä josta toppaaminen olis enää ollu pienen vedon päässä. Eikä kyllä jalkakaan noussut Fillarissa eikä Rakulassa riittävästi, vaan vielä viime vuonna piti venytellä nivuset kuntoon huolella ennen kiipeämistä.

It's a beautiful day...

Lähtökohdat kiipeilypäivälle oli mitä parhaimmat. Väsyttää, eikä kiinnosta. Noh, niin monta kertaa ennenkin itseni tuosta tilasta hurjaan lentoon ruoskineena tiesin että kunnon lämmittely helpommilla reiteillä tuo luultavasti sen tarvittavan. Jos vaikka kiipeis nyt sen Rakulan ja lähtis kotiin?

Lämmittelyt ei nyt menny ihan putkeen kun kylmillä sormilla haluiltiin ihanan teräviä krimppejä. Kun ei varsinaisesti kiipeä yhtään reittiä, niin siitä onkin hyvä lähteä projektoimaan. Pekka sentään näytti mallia ja toppas Fillarin (6b+) oppikirjamaisella rauhallisuudella. On se mies.

Pienten epäilysten kanssa sitten kasaamaan itseään Rakulaa varten. Ensin mentaalinen muuvien kertaaminen ja viime syksyn epäonnistumisten summaaminen. Sitten vaan ekaa yrkkää peliin. Joko mies on kehittynyt ja voimistunut melkoisesti (ainakin vaimo on vihjannut jotain talven aikana tapahtuneeseen miehistymiseen) tai sitten reitti on helpottunut jotenkin, mutta ensimmäisellä yrityksellä tein hallitun manttelin pienen steppailun jälkeen ja mietiskelin kiven päällä että "mites tässä nyt näin kävi". Mutta taas yksi projekti vähemmän, voi mennä kokeilemaan seuraavaa... Maistuu!

Reilusti valottunut Rakula

Rakulan nousun jälkeen työstettiin Jujua (7b), mutta vaatii näköjään vielä oman sessionsa ja betan kehittelyä ennen kuin se menee. Ymmärrettiin mistä reitin nimi tulee. Pekkakaan ei muistanu miten reitti kiivetään vaikka lähettikin sen viime syksynä kuumottavan näköisesti. Testauksen alle pääsivät myös Superfly (7b) ja Pohjoista leveyttä (7a+), mutta ei niistä vielä kehtaa paljoa puhua. Kiipesin lopuksi vielä Fillarin ja molemmat veti Luiskan (6a), jonka jälkeen todettiin yhdessä viisaimmaksi lähteä kotiin. Mieli kyllä vielä kiipeis, pitkäänkin, mutta mies ei.

Pekka ja Superfly

+ Rakula meni
+ Jalannostot parantuneet talven aikana noin 5cm Fillarilla & Rakulalla, meinasin potkia otteista yli kun vielä syksyllä ei millään meinannu saada nousemaan niin korkeelle
- Motivaatio-ongelmat
+ Motivaatio-ongelmien voittaminen
- Oli vähän kylmä :)

Gang Bang "to do"-listalta tikkilistalle

Erinomainen kevät jatkuu: lyhyt sunnuntai-iltapäivän sessio Keljoon Marvin-kivelle toi viimein kaivatun onnistumisen. Harrin kanssa työstettiin Gang Bangia (7a) ja viidennellä yrityksellä sain ketjutettua reitin kaikki muuvit = reitin kiivettyä. Kiitokset Harrille avusta muuvien kehittämisessä!

Aurinkoinen 28.7

Miten hyödynnetään kevään eka lämmin ja aurinkoinen lauantaipäivä?

No ei sitä varmaan sulle tarvii kertoa, kun nyt luet tätä blogiakin!

Lauantaiaamuna katselin toiveikkaana ikkunasta ulos: aurinkoa ja lämpötila vaan nousee. Forecan sedät oli sitä mieltä, että +14 on JKL:ssä päivän lukema ja aurinko kuulemma paistaa melkeen koko ajan. Täydellistä!

Eikun puhelimet kuumaks ja siinä yhden aikaan istuin Anssin autossa matkalla kohti kakskasiseiskaa. Tällä kertaa muistin ottaa topovihon mukaan! Molemmilla mielissä oli jo legendaariseksi muodostuneen Kuhanjulman (7a) yrkkäily, tosin ekaks ajateltiin käydä Harmonia-kivelle lämppäämässä. Mutta kuinkas sitten kävikään?

28.7

Lämppääminen meni ihan ok, kiivettiin se 6a siitä vasemmasta laidasta ja Anssi vetäs vielä sen vitosen oikeelta kaupanpäälle. Minä päätin testailla Harmonian istumalähtöä, mutta en saanu piiskattua itteäni sellaseen raivoon että ahteri olis liikahtanu, ainakaan ylöspäin. Testasin seisomaversiota, jonka oon viimeks kiivenny joskus 2009 ja päätin nykästä vasemmalla kädellä korkeesta krimppilistasta kunnon osuman seinään. Eikun laastaria sormiin ja kohti uusia haasteita. Ei jaksa pilata omaa reissuaan takomalla reittiä, joka on jo kiivetty. Sitten kun istumalähtö menee, niin kiipeen reitin uudestaan.

Anssi lämppää

Matkalla tuli vastaan muita kiipeilijöitä Unelma-kivellä ja pojat osas kertoa jokakeväisestä ilmiöstä: Kuhanjulman The Lammikko oli tehnyt comebackin ja reittiä ei voi kiivetä. No niinpä niin!

Mietittiin hetki, otettiin topovihko esiin ja alettiin katselemaan uusia haasteita. Mua alkoi kiinnostamaan monen kehuma Egoterroristi (7a+), joka oli aivan Unelman lähellä. Kivi löytyikin melko äkkiä, eikä ollut vaikeaa paikantaa reittiäkään. Anssi lähti katsomaan Kuhanjulman vesitilannetta ja mä päätin mittailla vähän alkumuuveja. Reitti tuntui sopivan mulle ja yrkkäilin siinä itsekseni melko kauan. Onpa tiukkaa settiä! Slouppereissa saa roikkua aivan tosissaan. Mutta Anssin palattua ja joku 10 yrkkää myöhemmin sain reitin menemään ja fiilis oli taas katossa. Mahtava reitti!

Testailtiin Eskon menneinä aikoina vääntämä Lentoterroristia (6b) vieressä ja hetken ihmettelyn jälkeen sain menemään senkin. Ihan kiva reitti, suosittelen kokeilemaan. Otin kuvat kivestä, koska sitä ei vielä 27cragsissa ole.

Palattiin Unelmalle säätämään jotain, testattiin sitä 6b-släbiä jolla on se kummallinen ranskankielinen nimi, mutta mun loitontajilla ja lähentäjillä ei nosteta jalkaa niin korkealle kuin mitä se olis vaatinu. Ehkä joskus toiste. Hetken aikaa vielä kiivettiin muita reittejä ja päätettiin suunnata kotia kohti.

Fiilikset oli vähän kaksijakoiset: toisaalta olis haluttanut kiivetä Kuhanjulmaa, toisaalta nyt sen estymisen takia löytyi muita hienoja reittejä. Kuhanjulman armoton projektointi alkaa välittömästi kun The Lammikko on poistunut. Kuhanjulma on tämän kesän ehdoton ykköstavoite.

Lisää kuvia tulee, kun saan ne Anssilta :)

+ upea sää
+ hienot reitit
- Kuhanjulman Lammikko ehti ennen meitä paikalle --> ei projektointia
- melko massiivinen damage vasempaan käteen
+ meinas unohtua: kiipeilypäivä on aina hyvä päivä

Vastaisku

Tähän mennessä ulkokiipeilyt olivatkin menneet liian hyvin. Lähdettiin kevyille iltasessioille Marvin-sektorille Keljoon. Allekirjoittaneen mielessä oli totta kai kehuttu Gang Bang (7a) ja jostain kumman syystä väliin jäänyt Super Changoo (6c). Eikös sitä sanota että eniten kehittyy kun kiipeää kaikista itselle epätyypillisimpiä reittejä? No, kunnon hänkki voimapläjäys ei todellakaan sovi tällaselle kukkakepille, mutta onneks se oli jo tiedossa etukäteen.

Kiipeilyä parhaimmillaan.

Lämppääminen on tunnetusti aivan yliarvostettua ja hoituu lähinnä venyttelemällä ja verryttelemällä. Joten ei muuta kuin ensin venyttelyä ja hyppimistä samalla kun katsoi Kevinin ja Anssin kiipeämistä Aretella ja lämppärireiteillä. Sitten suoraan istumaan Super Changoon alle ja mittailemaan muuveja. Meni aika kevyesti kun keksi kunnon tekniikan ja sai samalla kunnon lämmöt päälle. Anton kiipes reitin heti perään, tosin aika erilaisella lähdöllä. Kiipeily on hieno laji, kun kaks jannua voi kiivetä reitiin niin erilaisella tekniikalla. Mutta kivaa oli ja juttu lensi.

Minä ja Super Changoo.

Pojat kiipes Funkyn ja siirryttiin porukalla projektoimaan Gang Bangia. Olin myös miettinyt Passionhedelmien (7a) kiipeämistä, mutta metri lunta siinä kohdassa muutti ajatukset. Pohjalla Gang Bangissa oli Törmän Jukan ja jonkun Janin youtube-video reitistä, joka minä ja Anton oltiin just katottu. Betat oli hyvät, joten eikun soveltamaan ja etsimään omaa tyyliä. Oikean käden sloupperi repi kivasti kädet, joten eikun teippiä sormiin.

Alkumuuvi sujui yllättävän hyvin muutaman yrkän jälkeen, mutta miehestä loppui voimat ennen kuin päästiin kolmanteen muuviin asti. Työstettiin vuoroperiaatteella niin kauan, kunnes joku tajus että nyt on jo niin huonoja yrkkiä että kannattaa lähteä kotiin. Mieli olis kiivenny vielä pitkään, mutta miehet ei. Sormet verillä, mutta hymy kasvoilla kotiin näkemään unia siitä kuinka reitti menee kuin vettä vaan.

Gang Bang ja ihan ok-yrkkä.

Erityismaininnan vois antaa Kevinin yrkälle, joka päättyi putoamiseen viimeisestä ratkaisevasta muuvista. Että oli lähellä miehen eka 7a, mutta jäi vielä odottamaan. Ihan harmitti kaverin puolesta, kun suoritus näytti spottaajana toimineelle jo siltä että kyllä nyt menee!

Toinen erityismaininta menee Antonille, joka yritti aluks kiivetä reittiä käyttämättä jalkoja. Ei menny :)

+ hyvä porukka
+ hyvä reitti
+ kivaa oli
- Gang Bang repii sormet
- Gang Bang ei menny :)
+ mutta sain ainakin yhden reitin menemään