Uusia kivi ja kroonisia ongelmia

Jos Foreca ennustaa päivälle sadetta ja taivas on puoliks täynnä tummia pilviä, niin onko se syy olla lähtemättä kiipeemään? Kun jokainen on nyt miettinyt 0.1 sekunnissa vastauksen tuohon itsestäänselvään kysymykseen, niin voidaankin mennä itse asiaan.

Kävin jo pari viikkoa sitten rämpimässä Ruokkeella parin hassun karttamerkin perusteella katsastamassa jos sieltä löytyis jotain kiivettävää. Se reissu ei itsessään ollut mikään menestys, mutta kyllä sieltä lumentäyttämien saappaiden lisäks tarttui myös kuvat yhdestä kivestä johon saa kyllä reittejä, korkeutta joku vähän reilu 4m. Sinne siis suunnattiin Kevinin kanssa perjantai-illan kevyttä reitintekosessiota varten.

Joku kivellä on aiemmin käynyt, yhdestä kohtaan löytyi mankkajälkiä. Ko. henkilö saa ilmoittautua, jos haluaa, niin voidaan tapella reittien nimistä ja greideistä. Vilpittömät pahoittelut, jos julkistin jonkun ikioman salakiven.

No joka tapauksessa kaivettiin harjat esiin ja kyllähän niitä reittejä rupes löytymään. Mitään superihmeellistä ei kivelle syntynyt, mutta pari hyvää lämppäriä, pari hyvää reittiä ja yks kiva dyno. Dyno ei ole vaikea, mutta dynojen tapaan mukavan pituusriippuvainen. Joten kaikki aloittelevat dynoilijat, kivelle - mars. Lykkään koordinaatit 27cragsiin, niin tiiätte mihin mennä. Jos vaikeusastetta haluaa lisää, niin tekee istumalähdön alle ja hyppii sitten.

Tämä oli se hetki, johon allekirjoittaneen olis kannattanut lopettaa. Heitettyäni Kevinin kotia, päätin käydä vielä katsastamassa toisen porukan uudet reitit Laajavuoressa. Virhe! Kokeiltuani pari kertaa itselleni hyvin epätyypillistä istumalähtöä, tunsin vihlontaa alaselässä ja kiipeilyt olikin sitten siinä. Illan mittaan selkä kipeytyi vielä lisää. Nyt tätä kirjoitellessani totean, että ilmeisesti alaselän/lonkankoukistajien venyttely ei olis lainkaan paha homma kiipeilyn jälkeen. Etenkin kun suvussa ongelmaa esiintyy laajemmassa mittakaavassa. Vanhuus ei tule yksin.