keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Knocking down old projects

No hei!

Taas tuli hyödynnettyä aurinkoinen, mutta vähän tuulinen päivä parhaalla mahdollisella tavalla. Töiden jälkeen karattiin Kanavuoreen katsomaan, jos ahkera venyttely ja krimppivoiman harjoittelu olis tuottanu tulosta Jyväskylän sektoreiden helmellä: Rakula-sektorilla. Allekirjoittaneen mielessä kummitteli Rakulan (7a) ensimmäinen onnistunut nousu, kun viime syksynä onnistuin jotenkin tippumaan siitä oikean käden krimpistä josta toppaaminen olis enää ollu pienen vedon päässä. Eikä kyllä jalkakaan noussut Fillarissa eikä Rakulassa riittävästi, vaan vielä viime vuonna piti venytellä nivuset kuntoon huolella ennen kiipeämistä.

It's a beautiful day...

Lähtökohdat kiipeilypäivälle oli mitä parhaimmat. Väsyttää, eikä kiinnosta. Noh, niin monta kertaa ennenkin itseni tuosta tilasta hurjaan lentoon ruoskineena tiesin että kunnon lämmittely helpommilla reiteillä tuo luultavasti sen tarvittavan. Jos vaikka kiipeis nyt sen Rakulan ja lähtis kotiin?

Lämmittelyt ei nyt menny ihan putkeen kun kylmillä sormilla haluiltiin ihanan teräviä krimppejä. Kun ei varsinaisesti kiipeä yhtään reittiä, niin siitä onkin hyvä lähteä projektoimaan. Pekka sentään näytti mallia ja toppas Fillarin (6b+) oppikirjamaisella rauhallisuudella. On se mies.

Pienten epäilysten kanssa sitten kasaamaan itseään Rakulaa varten. Ensin mentaalinen muuvien kertaaminen ja viime syksyn epäonnistumisten summaaminen. Sitten vaan ekaa yrkkää peliin. Joko mies on kehittynyt ja voimistunut melkoisesti (ainakin vaimo on vihjannut jotain talven aikana tapahtuneeseen miehistymiseen) tai sitten reitti on helpottunut jotenkin, mutta ensimmäisellä yrityksellä tein hallitun manttelin pienen steppailun jälkeen ja mietiskelin kiven päällä että "mites tässä nyt näin kävi". Mutta taas yksi projekti vähemmän, voi mennä kokeilemaan seuraavaa... Maistuu!

Reilusti valottunut Rakula

Rakulan nousun jälkeen työstettiin Jujua (7b), mutta vaatii näköjään vielä oman sessionsa ja betan kehittelyä ennen kuin se menee. Ymmärrettiin mistä reitin nimi tulee. Pekkakaan ei muistanu miten reitti kiivetään vaikka lähettikin sen viime syksynä kuumottavan näköisesti. Testauksen alle pääsivät myös Superfly (7b) ja Pohjoista leveyttä (7a+), mutta ei niistä vielä kehtaa paljoa puhua. Kiipesin lopuksi vielä Fillarin ja molemmat veti Luiskan (6a), jonka jälkeen todettiin yhdessä viisaimmaksi lähteä kotiin. Mieli kyllä vielä kiipeis, pitkäänkin, mutta mies ei.

Pekka ja Superfly


+ Rakula meni
+ Jalannostot parantuneet talven aikana noin 5cm Fillarilla & Rakulalla, meinasin potkia otteista yli kun vielä syksyllä ei millään meinannu saada nousemaan niin korkeelle
- Motivaatio-ongelmat
+ Motivaatio-ongelmien voittaminen
- Oli vähän kylmä :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti