Tiistaina lähdettiin Kevinin ja Katin kanssa valloittamaan Näätäkiveä, joka Harrin mukaan on jo kiipeilykunnossa. Keli oli älyttömän hieno, aurinko paistoi ja lämmintäkin oli auton mittarin mukaan +10 eli puitteet sen puolesta oli aivan täydelliset.
Viime vuodelta oli muistissa ekan ulkokiipeilykerran tuskaisuus kun asiat iskee taas mieleen aivan uusina:
a) kivi on terävää
b) otteet on hemmetin pieniä
c) jotenkin vaan kuumottaa enemmän tehdä niitä muuveja vähänkään korkeemmalla
d) aktiivisen sisätreenauksen tulokset eivät realisoidu ekalla kerralla pihalla, enkä puhu bulkkaamisesta :)
No anyways päästiin onnellisesti Näätäkivelle, jossa jo kaksi tuntematonta urhoa oli työstämässä Rosvoa (6a). Tavarat ulos autosta ja mentaalinen valmistautuminen käyntiin. Perinteiseen tapaan Rosvon kräkit vuosivat vettä ja muutamat poketit oli aika märkiä. Ei mitään mitä kunnon mankkaaminen ja harjaaminen ei paranna.
Nyt oli hyvä huomata, että printatut topot oli tottakai jääneet kotiin, mutta kyllähän sitä nyt Näätäkiven reitit muistaa ulkoakin!
Testasin alkuun Rosvoa tippumalla ekan yrkän märästä cruxi-kohdan kahvasta, mutta onneksi spottauksen puoliammattilainen Kevin oli alhaalla odottelemassa. Toisella yrkällä reitti menikin.
Talven aikana oli tylsinä hetkinä suorittamaan fantasiointia kovemmista reiteistä 27cragsissa ja mielessä oli kokeilla Rosvopäällikön (7a+) istumalähtöä ja ehkä koko reittiä. Siinä kaiken tiimellyksen keskellä sainkin istumalähdön menemään ja useamman yrkän jälkeen reitti menikin. Tuntui vaan silti jotenkin turhan helpolta, ottaen huomioon etten ole aiemmin 7a+:aa kiivennyt. Kevin kuvas hienon videon suorituksesta jälkipolvien ihmeteltäväksi ja Kati otti kuvia.
Noh, sain kiipeilylliset intohimoni toteutettua ja spottasin sitten Katia sekä Keviniä. Piti käydä vielä lopussa vähän dynoilemassa San Miguelilla (7b), mutta pahin into oli kateissa ja "eväät oli jo syöty". Dyno tuntuu mahdolliselta ja reitti vois tänä kesänä mennäkin.
Kaikenkaikkiaan reissu oli mahtava, monta tuntia meni kuin siivillä. Kaikki sai kiivettyä ittensä puhki, naurettiin paljon ja heitettiin tosi paljon tosi levotonta juttua. Toivottavasti sellasta kiipeilyleffaa ei koskaan tehdä mitä tänään ideoitiin... Kiipeilyyn pääs sisälle jopa melko nopeesti, varmaan rautaisen(?) kokemuksen ja "huolellisen" mentaalivalmennuksen ansiosta (älä odota liikoja ekalta kerralta, älä odota liikoja ekalta kerralta...).
Kivaa oli ja kotona pystykin jo toteamaan että olin käytännössä kiivenny jonkun melko directin version Rosvosta, mutta en varsinaista Rosvopäällikköä joka on sitten NIIN direct että heikompia hirvittää. Katselin 27cragsin kuvista Ilarin irvistystä ko. reitillä ja totesin reitin kiipeämisen jäävän ens kertaan.
Plussat ja miinukset:
+ sää
+ mahtava seura
+ kiipeilyä pihalla pitkästä aikaa, joka meni jopa ihan ok
+ dr. pepper
- huonot hanskat, jotka kastu --> näpit jääty (note to self: ens kerralla gorehanskat käteen)
- "hyvän" valmistautumisen ansiosta jätin topon kotiin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti